torstai 18. heinäkuuta 2013

Head out on the highway.

Kyllä miehellä pitää unelmia olla! Yksi niistä on ollut moottoripyörän omistaminen.
Tuota unelmaa ja poltetta ei yhtään lievittänyt eilinen päivä.
Vaimon pikkuveli poikkesi käymään vuokraamallaan pyörällä.
Vaikka minulla onkin ajokortti suoritettuna silloin, kun dinosaurukset vaelsivat kanssamme ja näin ollen omaan oikeuden ajaa vaikka minkälaista maailmanlopun vehjettä, niin eipä minulla ole ollut koskaan edes mopoa.
Toki olen joskus kokeillut kavereiden kevareita ja mopedeita, että tietää mistä on paitsi jäänyt.
Vähäisestä ajokokemuksesta huolimatta lankomies antoi kokeilla 600cc.n Hondaa, mahtoi siinä kihelmöidä molemmilla huikea omavastuuosuus joka vakuutuslappuloihin on rintattu.
Jäähallin parkkipaikalle ajelimme perätoukuria. Siellä vaihdoin ylleni asianmukaisen sotisovan ja kuuntelin tarkkaavaisena ohjeita pyörän hallinnasta.
Yllättävän helppoa tuo touhu olikin, suurimman aivojumin aiheutti mäkilähtöharjoittelu.
Koska tuo liikkeellelähtö mäestä ei ollut kovin varmaa, en uskaltautunut liikenteen sekaan tuonne kivikylän liilennevaloviidakkoon, vaan ajelin urheiluautolla taas kaupungin lävitse ja vaihdoimme kuskia taas täällä meidän puoleisella susirajalla.
Siittä pääsin sitten ajelemaan tulille mutkaista pikitietä. Boooorn tu bii vaaa-aaild!!!
MP- kuumeeseen auttaa otsan hierominen tyhjällä rahapussilla. Kivaa tuo oli kuitenkin!

Tänään kävin läpsyttelemässä kevyen kutosen.
Ilman aikaa, ilman sykettä.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Auts töks töks.

Niin Se aika vaan rientää ja minä en saa itseäni niskasta kiinni.
Anteeksiantamatonta laiskottelua jo pidemmän aikaa...
Juoksu tökkii pahemman kerran, ei vaan jaksa enää innostua. Koirille syötetään pahan makuisia lääkkeitä piilottamalla ne herkkujen sekaan. Vähän samalla tapaa olen huijannut itseni juoksemaan käymällä suunnistamassa.
Olen tainnut mainita aiemmin näistä mun kartanlukutaidoistani 😉
Suunnistus on kyllä hieno laji ja olisi niiiin hienoa, kun osaisi suunnistaa. Vaimohan on hyvä suunnistaja ja ja ja hän voittaisi mut mennen tullen, jos samalle radalle lähdettäisiin.
Jalalla olen kyllä nopeampi, mutta tässäpä ehkä on juuri Se suurin kompastuskivi, minkä ylitse se jalka ei nouse!
Olisi järkevää juosta maltilla siten, että pysyy varmasti kartalla!
Viime iltarasteilla olin eläkeläisten ja lasten radalla (c) kokeilemassa taitojani. Kolme ekaa rastiväliä oli paljolti juoksujollotusta ja olinkin väliajoissa sarjani nopein, mutta sitten tuli väli jolla piti suunnistaa oikeasti ja heti notkahdin toiseksiviimeiseksi 😐 ihan uskomatonta toilailua. Onneksi oli tuttu maasto, niin ei päässyt pahemmin eksymään.
Suunnistusta ei saa nyt unohtaa, pidetään ohjelmassa.
Rullaluistimilla olen käynyt tekemässä tasatyöntölenkkiä, jotta talvella olis sitten kädet valmiimpia hiihtoon. Samasta syystä pitäis käydä rautoja kolistelemassa. Se vaan on niin kaukana mun mukavuus alueelta...
No kyllähän sitä juoksuakin pitäis tehdä, vaikka väkisin, jos se sitten loksahtaakin uomiinsa eikä enää tökkis.