lauantai 16. maaliskuuta 2013

Polvipropleema

Eipä nyt oikein naurata.Heti kun on vähän päässyt juoksemisen makuun ja hyvän tekemisen fiiliksiin, tulee näitä takapakkeja. Jos oikein diagnosoin omia tuntemuksia, niin luulenpa, että hyppääjänpolvi on nyt riesana. Sitäpä ei vielä mun vammapankissa olekkaan ollut talletettuna.
Kolme päivää tuossa huilailin ja jäitä polttelin, kunnes tänään oli pakko käydä kokeilemassa jalan kuntoa.
Särkihän sitä peevelin polvea vieläkin! Nyt sitten kokeillaan seuraavaa hoitomuotoa, eli liikuntaa. Tavoitteena juosta niin paljon, että polvi joko murenee alta, tai sitten paranee entistä ehommaksi...

torstai 7. maaliskuuta 2013

Puhtoisina menneisyytemme suuruudet.

Olen todennut, kuten varmaan olen myös aiemmin maininnut, että ruutuvihko on paras tapa pitää harjoituspäiväkirjaa.
Se kulkee helposti mukana ja niitä on kiva ihan konkreettisesti selailla, pelkän klikkailun sijaan. Vanhan liiton miehiä, yeah i know!
Mutta! Yksi asia niissä vihoissa pännii! Ne on aina ruudutettava. Ruutuvihkon ruuduttaminen kuulostaa naurettavalta, mutta, sinne on laitettava omat sarakkeensa päivämäärälle , kilometreille, ajalle, sykkeille, harjoitustyypille ja tuntemuksille/ huomautuksille.
Teen yleensä koko vuoden sarakkeet ja marginaalit kerrasta, ennen uuden kauden alkua. Hermoja raastavaa askartelua onpi ollut se...
Nyt olen kuitenkin tehnyt muutaman viikon kerrallaan noita viivoloita etiäp päin ja törmännyt seuraavaan problematiikkaan. Nimittäin nyppii aivan suunnattomasti kun kääntää hyvin menneen viikon jälkeen uuden puhtaan sivun, siis  korrrostan,  PUHTAAN sivun!
Tuntuu, että kuulakärkikynällä saa olla koko ajan raaputtamassa viivaimen reunaa...  Pieniä on murheet, joo tiedetään!
Nyt saa tuo orjuutus loppua! Lähestyin tätä perin syvällistä ongelmaa itselleni hyvin tyypilliseen tapaan- analyyttisesti.
Kysehän on nimensä mukaan päiväkirjasta. Tuskin kukaan normaali ihminen (lue, ei juoksija) ruuduttaa omaa rakasta päiväkirjaansa. Ei näy siellä systemaattista järjestelmää, kuinka erotellaan toisistaan päivämäärät, hyvin ja huonosti menneet asiat. Loistaa tyystin poissaolollaan sarakkeet päivän kuumille juoruille. Ei myöskään löydy täsmällistä paikkaa to do - osiolle, ei!
Nytpä alan minäkin pitämään normaalien ihmisten päiväkirjaa. Tuskin aloitan päivää "Rakas päiväkirja" merkinnällä, mutta siirryn enemmän kerronnallisempaan tapaan. Ehkäpä siinä välittyy päivän fiilikset paremmin?
Toki päivät täytyy aloittaa pvm. merkinnällä, mutta siittä etiäp päin sitten merkataan omia aivopieruja harjoitusten kulusta. Ehkäpä satunnaisesti kirjaan ylös myös näkemäni talitintin...
Tietysti vois kivasti päällystää vihkossa Lasse Virenin, Paavo Nurmen, Hannes Kolehmaisen, Kaarlo Maaningan ja vielä piruuttaan Martti Vainion kuvilla. Kontaktimuovi siihen mukavasti päälle, niin säilyvät suuruudet puhtoisina kivasti siellä sitten. Vois myös askarrella siihen paikan pienelle lukolle , jonka pöllisin meidän likan päiväkirjasta. Hakaneulalla tiirikoisin auki...