sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pirkan hölkkä 2013

Pirkan hölkkä 2013
Pirkka viikkoon mahtui tänä vuonna paljon kaikenlaista säätämistä.
Ohjelmassa oli juoksukoulun tekniikka treeniä, YU ohjaaja koulutusta, yövuoroa...
Maanantaina juoksukoulussa siis tehtiin monipuolisesti tekniikka vetoloita. Näistä varsin mukavasti sain taka- ja etureiteni kipeiksi, koska kipu tuli reeneistä, niin lasken sen terveeksi kivuksi.
No pain, no gain!
Sitten ne yövuorot, eipä niissä muuten mitään, mutta vikan yön jälkeen piti suunnata jo yhdeksäksi Ratinaan niille ohjaaja kursseille. Siellä sitten höykyytettin jo entuudestaan kipeitä lihaskimpaleita jos jonkin moisilla aktiviteeteillä. Eli demoiltiin harkkoja, paljon juoksua ja hyppyjä.
Ei ehkä aivan optimi valmistautumista Pirkan hölkkään?
Paha takaisku tuli pituushypyn demoissa, kun satutin polveni vasemman jalan pamahtaessa lankulle ja sen ottaessa vastaan massiivisen ruhoni aikaan saaman impaktin.
Tuosta polvilumpareen alta viilsi terävästi ja piti hetkeksi siirtyä lanan varteen huilimaan.
Koska tovin kulutta ei kipua enään tuntunut, niin kokeilin hölkätä kevyesti, kaikki hyvin.
Uskaltauduin myös kokeilemaan vielä ponnistusta. Polvi kesti ne jotenkin, vaikka näin pientä vihlomista tuntuikin.

Sunnuntaina, Pirkka päivänä kokeilin jalan kestävyyttä ja ikäväkseni totesin, jotta ei tule mitään.
Vähääkään kovempi vauhti aikaan sai ikävää juilimista. Kyllä otti kuuppaan varsin infernaalisesti.
Jouduin luopumaan aiemmasta suunnitelmasta juosta Kimmon kanssa samaa matkaa, suunnitelemallamme 5 min/km vauhdilla... SHIT!!!

Lähdin sitten matkaan J. Karjalaisen kanssa, ei kuitenkaan lauleskeltu matkalla villeistä lupiineista, eikä verisistä miehistä Marjaniemessä...
Lähtölaukauksesta ampaisimme matkaan, lievästi ontuen, jalkaa aristellen, pelon sekaisin tuntein.

Juha piti vauhtia varsin hyvin yllä ja täytyy myöntää, että hieman hirvitti kuinka tässä tulee käymään.
Pariin otteeseen ennen Rutajärveä jäin muutaman metrin, mutta sitten letkan vauhti taas tasaantui ja sain porukan kiinni.

Tässä vaiheessa täytyy mainita, että reitti oli varsin hyvässä kunnossa, eikä öinen sade ollut pilannut riettiä aivan liejuksi.

Sykkeet oli koko ajan varsin ylhäällä ja tuntui, että noutaja tulee lopussa...

No Rutiksen jälkeen fiilis vähä parani kun huomasin polven turtuneen, eikä se enään vaivannut muuten kuin isoimmissa alamäissä.

Lokakuuta mennään, mutta niin vain ennen Savontietä sain jalkaani mehiläisen pistoksen, lieneekö piikissä ollut jotain harmaan alueen aineita, mutta juoksu alkoi tuntua edelleen paremmalta.
Vauhdit pyöri siinä viiden minuutin kieppeillä, ehkä hieman yli kuitenkin.

Tässä vaiheessa myös kurssilla kipeytyneet koivet alkoi painamaan, mutta sain kuitenkin pidettyä J.n kanssa vauhdin tasaisena.

Vähitellen ne kilsat siinä taittuivat, yksi toisensa jälkeen, kolmannes matkat vuorollaan ja tuota pikaa päädyimmekin Herewoodin ulkoilu reiteille. Nyt vauhdit hieman hiipuivat ja täytyy myöntää, että hieman huolestuin, pääsisimmekö alle kolmen tunnin...
Koska hermot mulla ei koskaan kestä, päätin n. neljä kilsaa ennen maalia ottaa loppukiriä ja jätin hieman nolosti hyvän ystävän jatkamaan matkaa issekseen, no oli siinä kyllä muitakin juoksijoita, joten vetoapua hänellä tais olla maaliin asti. (Sorry, J)
Sain vauhdin asettumaan sinne alle viiden kun otin peesin minut ohittaneesta suunnistajasta.
Lopussa suunnistaja sai nykäistyä kymmenen metrin kaulan, mitä en enään viitsinyt/ pystynyt kiinni kuromaan, vaikka maalin kenttä kuulutus jo kaikui korviin.

Maalissa olo oli hieman typertynyt, en ollut aivan varma, olisinko juuri kovempaa päässyt vaikka olisin juossut yksin.
Toki on tiedossa, että harjoittelu on edelleen ollut onnetonta, eikä systemaattisuudesta ole ollut tietoakaan. Mutta parikymmentä minuuttia on tullut takapakkia! Jotain tars varmaan tehdä.
Toisaalta loppu tuli kuitenkin nousujohteisesti, eikä polvi tuntunut pahalta, lisäksi matkalla oli juttukaveria, joten matka taittui joutuin...

Ajasta en ole aivan varma, mutta 2:54.?? lienee varsin lähellä. Keskisyke oli tyypillinen 167.

Vielä maalissa tuli jutusteltua tuttujen kanssa ja oli kiva tavata myös viime vuotinen tuplapirkka kaveri!

Suihkun jälkeen jatkoimme "kävellen" läheiselle huoltamolle jatkamaan sitä YU ohjaaja kurssia ja kuuntelemaan epistolaa heittolajeista sekä voiman kartuttamisesta.
Varsinkin tuosta jälkimmäisestä vois ottaa oppia omaan tekemiseen.
 
Niin ja mun höntyily oli onneksi aivan turhaa J. Karjalainenkin pääsi hienosti alle kolmen tunnin!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Vko.33

Maanantai: Lepo

Tiistai: Iltarastit, Mahlianmaa B- rata. 3.93Km. lukee kartassa... Mittakaava oli nyt 1:5000 joten aika nopeasti noi rastit olis pitänyt päälle puskea, vaan eipä puskenutkaan. Sama meininki jatkui.
Pari ekaa rastia ihan siedettävästi ja kolmaskin vielä jotenkin, mutta sitten pitkällä rastivälillä neloselle ihme sekoilua. Yli puolen välin pysyin hyvin suunnitelmassa, mutta sitten varmaan jokin kumma paikantamis virhe ja poukkoilua ympäriinsä.... yhhyhyyy. Vitostakin etsiskelin huolella. Kutonen oli ihan vieressä samassa tasossa, joten sitä en hukannut. Loput rastit sitten jotenkin löytyi, paitsi taas lopussa sekoilua, olin ottanut kyllä suunnan ja kulkenut sillä hienosti, kartalla itseni paikantaen, mutta sitten vaan päätin että ei tää voi olla oikea suunta.. wtf!
Looserimaisesti sitten seurailin yhtä suunnistajaa rastille, nolotti.
Loput taas ihan OK.
21 suunnistajaa ja taisinpa olla 16. Matkaan olin ottanut GPS.n ja kauhukseni huomasin, että olin seikkaillut 7.26 Km siellä metsässä. Jep, jep. Aikaa siellä vierähti 1:09.47 : )
Tars varmaan nöyrtyä, ja suuntailla vaan C- rataa.
Toisaalta harjoitushan silloin kevenee, eihän se käy laatuunsa. Tästä vois päätellä, että; Mitä paskempi suunnistaja, sitä parempi kunto! Joo-o.

Keskiviikko: Tossa talon takana on pelto, sen voi kiertää myös vähän kauempaa ympäri. Tällä kertaa nylkyttelin 8.3 Km. aikaan 50.03,4 keskisykkeellä 140! (6.03/km)
Sateen pehmittämällä tiellä oli mukava juosta, hapekasta ilmaa myös tarjolla.

Torstai: Lepo

Perjantai: Ajeltiin vaimon kanssa pyörillä Korkikselle ja käytiin kiertämässä 2.7.13 ollut rastien A- rata. Hissuksiin mentiin, vaimo vähän perässä - huuteli ohjeita ja kauhisteli mun menoa...
Välillä pysähdeltiin ja P muisteli, missä ne rastit oli silloin aikanaan olleet. Välillä mietittiin reittivaihtoehtoja.
Metsässä kului aikaa 1:43.29 suoraa tietä karttaan on merkattu 5.5 kilsaa ja GPS näytti 6.2 Km, eli ei paha. KA. sykkeeksi jäi 125ppm. Pyörillä tietysti myös kotiin.

Lauantai: Lepo

Sunnuntai: Pitkä PK 18.4Km. 2:02.52 aikayksikköjä. Sykkeet edelleen korkeat, 140 avg. (6.41/km)
Kiva oli juoksennella, kun sain vielä juttuseuraa puolelle matkaa.

Viikkoon 40.5 kilsaa + vähän pyöräilyä ja pientä kuntopiirin tapaista.
Ihan hyvä viikko kolmella lepopäivällä.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Vko.32

Kirjoitellaanpa taas pitkästä aikaa tänne näitä viikko raportteja, nyt kun on jotain kirjoiteltavaa.

Maanantai.
- Tuossa talon takana on pelto, sen kiersin lyhyintä mahdollista reittiä. Matkaa meiltä siis 5,8km.
  aika raskasta menoa, juoksemattomuus ja yövuorot, sekä lämmin ilma rassaa menoa. 37.59.8 meni
  siinä touhussa. Avg.HR140 (6.36/km)

Tiistai
- Iltarasti päivä. Pälkäneellä Savistenjärven kartalla B- rata. Nyt hommaan vähän haastetta, sillä vaimo osallistui samalle radalle. Yleensä hää menee A- rataa, mutta nyt sovittiin, että lähtee samalle radalle ja vähän mun jälkeen, jotta voi mut ainakin kerran pelastaa kartalle.
Niinpä siinä kävi, että kolmosen jälkeen P oli jo minua edellä! Alku meni siis huonosti ja loppu vähän paremmin. Sitä tarkkaavaisuutta kaivattais lisää...
4.11 km linnuntietä lukee kartassa, todellisuudessa paljon enemmän. Aikaa kuitenkin 1:14.52 !!!

Keskiviikko
- Kuntopiiriä kahvakuulan kera ja ilman. Raumalta käytiin natiaiset hakemassa, ja samalla saatiin opastusta kahvailun ihmeelliseen maailmaan. Lopuks vettä hiljaa hipsiessä noin viisi kilsaa kevyen tapaista. 35.25,8

Torstai
- Lepo

Perjantai
- Sama lenkura, kuin maanantaina. 5.8 kilsaa aikaa nyt 36.46,8 AvgHR 139 (6.13/km)
Vettä sateli kohtalaisesti, olin jo vähällä jättää menemättä, mutta menin kuitenkin. Tässä mitään velliperseitä olla!

Lauantai
- Lepo

Sunnuntai
- Starttasimme appivanhempien kesämökille viettelemään lasten kesäloman viimeisiä päiviä. Onneksi aurinko ja lämpö jaksoi vielä helliä. Vesikin oli vielä 21 asteista.
Pitkähän sitä sunnuntaisin pitää päästä heittämään, soutua ensin rivakasti muutama sata metriä ja sitten juoksun jolkotusta Pälkäneelle päin. 14.4 kilsaa ja aikaa mänt 1:28.30 Avg.HR 143
Eihän tuo nyt mitään kovin kevyttä ollut, mutta pysyi PK,n puolella kuitenkin helposti.
Juu, en uinut saareen. Soutua siis vielä un po!

Viikkoon vähintään 35.1 km juoksua. Tuota suunnistuksen pituutta aika vaikea arvioida, kun siellä metsässä tulee harhailtua aikas lailla. Pitäis varmaan joku trackeri ottaa matkaan...
Tästä nyt pitäis saada taas jotain reenin tapaista jatkumaan. Etenkin kun se Pirkan Hölkkä lähestyy uhkaavasti : )


torstai 18. heinäkuuta 2013

Head out on the highway.

Kyllä miehellä pitää unelmia olla! Yksi niistä on ollut moottoripyörän omistaminen.
Tuota unelmaa ja poltetta ei yhtään lievittänyt eilinen päivä.
Vaimon pikkuveli poikkesi käymään vuokraamallaan pyörällä.
Vaikka minulla onkin ajokortti suoritettuna silloin, kun dinosaurukset vaelsivat kanssamme ja näin ollen omaan oikeuden ajaa vaikka minkälaista maailmanlopun vehjettä, niin eipä minulla ole ollut koskaan edes mopoa.
Toki olen joskus kokeillut kavereiden kevareita ja mopedeita, että tietää mistä on paitsi jäänyt.
Vähäisestä ajokokemuksesta huolimatta lankomies antoi kokeilla 600cc.n Hondaa, mahtoi siinä kihelmöidä molemmilla huikea omavastuuosuus joka vakuutuslappuloihin on rintattu.
Jäähallin parkkipaikalle ajelimme perätoukuria. Siellä vaihdoin ylleni asianmukaisen sotisovan ja kuuntelin tarkkaavaisena ohjeita pyörän hallinnasta.
Yllättävän helppoa tuo touhu olikin, suurimman aivojumin aiheutti mäkilähtöharjoittelu.
Koska tuo liikkeellelähtö mäestä ei ollut kovin varmaa, en uskaltautunut liikenteen sekaan tuonne kivikylän liilennevaloviidakkoon, vaan ajelin urheiluautolla taas kaupungin lävitse ja vaihdoimme kuskia taas täällä meidän puoleisella susirajalla.
Siittä pääsin sitten ajelemaan tulille mutkaista pikitietä. Boooorn tu bii vaaa-aaild!!!
MP- kuumeeseen auttaa otsan hierominen tyhjällä rahapussilla. Kivaa tuo oli kuitenkin!

Tänään kävin läpsyttelemässä kevyen kutosen.
Ilman aikaa, ilman sykettä.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Auts töks töks.

Niin Se aika vaan rientää ja minä en saa itseäni niskasta kiinni.
Anteeksiantamatonta laiskottelua jo pidemmän aikaa...
Juoksu tökkii pahemman kerran, ei vaan jaksa enää innostua. Koirille syötetään pahan makuisia lääkkeitä piilottamalla ne herkkujen sekaan. Vähän samalla tapaa olen huijannut itseni juoksemaan käymällä suunnistamassa.
Olen tainnut mainita aiemmin näistä mun kartanlukutaidoistani 😉
Suunnistus on kyllä hieno laji ja olisi niiiin hienoa, kun osaisi suunnistaa. Vaimohan on hyvä suunnistaja ja ja ja hän voittaisi mut mennen tullen, jos samalle radalle lähdettäisiin.
Jalalla olen kyllä nopeampi, mutta tässäpä ehkä on juuri Se suurin kompastuskivi, minkä ylitse se jalka ei nouse!
Olisi järkevää juosta maltilla siten, että pysyy varmasti kartalla!
Viime iltarasteilla olin eläkeläisten ja lasten radalla (c) kokeilemassa taitojani. Kolme ekaa rastiväliä oli paljolti juoksujollotusta ja olinkin väliajoissa sarjani nopein, mutta sitten tuli väli jolla piti suunnistaa oikeasti ja heti notkahdin toiseksiviimeiseksi 😐 ihan uskomatonta toilailua. Onneksi oli tuttu maasto, niin ei päässyt pahemmin eksymään.
Suunnistusta ei saa nyt unohtaa, pidetään ohjelmassa.
Rullaluistimilla olen käynyt tekemässä tasatyöntölenkkiä, jotta talvella olis sitten kädet valmiimpia hiihtoon. Samasta syystä pitäis käydä rautoja kolistelemassa. Se vaan on niin kaukana mun mukavuus alueelta...
No kyllähän sitä juoksuakin pitäis tehdä, vaikka väkisin, jos se sitten loksahtaakin uomiinsa eikä enää tökkis.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Harjoittelun lyhyt historia.

Kyllä nyt kelpaa juoksennella, kevät on kääntymässä kesäksi ja luonto sitä myöten räjähtämässä täyteen loistoonsa.
Myös omat juoksentelut alkaa vähitellen olemaan sillä mallilla, että huomaa harjoittelun alkavan puremaan toivotulla tavalla.
Lisäksi ilahduttavaa on huomata, että treeneistä palautuminen on selkeästi nopeutunut. Kovemman harjoituksen jäkeinen jäähdyttely sujuu jo ihan kevyen merkeissä, eli sykkeet laskevat varsin nopeasti, eikä jää kieppumaan turhan ylös.

Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa suhteellisuudesta, harjoitukset ja viikot on ollut hitusen kovempia suhteessa aiempaan lähiaikojen harjoitteluuni. Kaukana ollaan vielä tosissaan tekemisestä kun viikkottaiset kilsat hädin tuskin rikkovat neljänkymmenen rajan!
Jos joku haluaa suhteellisuudesta paremmin tietoa, voi vaikka lukea Steven Hawkingin Ajan lyhyt historia teoksen...
Eikä tässä mikään kiire olekkaan! Yleensä, kun suunnittelen aloittavani tosissaan tekemisen, saan itselleni aiheutettua ongelmia vammautumisten muodossa. Nyt edetään hissukseen.
Vammoista puheen ollen, tällä hetkellä ei tunnu mitään kummempia kolotuksia. Polvet taittuvat ruhon alla suht noileesti ja oikeaan suuntaan =)

En ole asettanut kesäksi kummempia tavoitteita, ainakaan kilpailullisessa mielessä. Jos jotain aiempia suunnitelmia on ollut, on ne unohdettu.
Ehkä käyn harjoitusmielessä juoksemassa jonkun puolikkaan, mutta en todellakaan lusikka pohjassa, vaan reippaasta menosta nauttien ja haistellen vähän tapahtumien motivoivaa ilmapiiriä.
Toki jotain tavoitteita täytyy olla, ehkäpä Pirkan hölkkä voisi olla sellainen. Tällä kertaa vain yhteen suuntaan juostuna, eli aikaakin vastaan pitäisi tapella.

Vanhimman pojan rippijuhlat puskevat armotta päälle, joten viimehetken pikkurempat ja juhlien järjestelyt tulevat asettamaan haasteita harjoittelulle. Koska menen nyt oikeastaan PK- kautta ajattelin juoksennella ilman varsinaisia palautus viikkoja. Kuitenkin tulee väkisin päiviä, jolloin juoksemaan ei ehdi.
Eikä näistä 40 km.n viikoista juuri rasitusta kerry, kai ?

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Polvipropleema

Eipä nyt oikein naurata.Heti kun on vähän päässyt juoksemisen makuun ja hyvän tekemisen fiiliksiin, tulee näitä takapakkeja. Jos oikein diagnosoin omia tuntemuksia, niin luulenpa, että hyppääjänpolvi on nyt riesana. Sitäpä ei vielä mun vammapankissa olekkaan ollut talletettuna.
Kolme päivää tuossa huilailin ja jäitä polttelin, kunnes tänään oli pakko käydä kokeilemassa jalan kuntoa.
Särkihän sitä peevelin polvea vieläkin! Nyt sitten kokeillaan seuraavaa hoitomuotoa, eli liikuntaa. Tavoitteena juosta niin paljon, että polvi joko murenee alta, tai sitten paranee entistä ehommaksi...

torstai 7. maaliskuuta 2013

Puhtoisina menneisyytemme suuruudet.

Olen todennut, kuten varmaan olen myös aiemmin maininnut, että ruutuvihko on paras tapa pitää harjoituspäiväkirjaa.
Se kulkee helposti mukana ja niitä on kiva ihan konkreettisesti selailla, pelkän klikkailun sijaan. Vanhan liiton miehiä, yeah i know!
Mutta! Yksi asia niissä vihoissa pännii! Ne on aina ruudutettava. Ruutuvihkon ruuduttaminen kuulostaa naurettavalta, mutta, sinne on laitettava omat sarakkeensa päivämäärälle , kilometreille, ajalle, sykkeille, harjoitustyypille ja tuntemuksille/ huomautuksille.
Teen yleensä koko vuoden sarakkeet ja marginaalit kerrasta, ennen uuden kauden alkua. Hermoja raastavaa askartelua onpi ollut se...
Nyt olen kuitenkin tehnyt muutaman viikon kerrallaan noita viivoloita etiäp päin ja törmännyt seuraavaan problematiikkaan. Nimittäin nyppii aivan suunnattomasti kun kääntää hyvin menneen viikon jälkeen uuden puhtaan sivun, siis  korrrostan,  PUHTAAN sivun!
Tuntuu, että kuulakärkikynällä saa olla koko ajan raaputtamassa viivaimen reunaa...  Pieniä on murheet, joo tiedetään!
Nyt saa tuo orjuutus loppua! Lähestyin tätä perin syvällistä ongelmaa itselleni hyvin tyypilliseen tapaan- analyyttisesti.
Kysehän on nimensä mukaan päiväkirjasta. Tuskin kukaan normaali ihminen (lue, ei juoksija) ruuduttaa omaa rakasta päiväkirjaansa. Ei näy siellä systemaattista järjestelmää, kuinka erotellaan toisistaan päivämäärät, hyvin ja huonosti menneet asiat. Loistaa tyystin poissaolollaan sarakkeet päivän kuumille juoruille. Ei myöskään löydy täsmällistä paikkaa to do - osiolle, ei!
Nytpä alan minäkin pitämään normaalien ihmisten päiväkirjaa. Tuskin aloitan päivää "Rakas päiväkirja" merkinnällä, mutta siirryn enemmän kerronnallisempaan tapaan. Ehkäpä siinä välittyy päivän fiilikset paremmin?
Toki päivät täytyy aloittaa pvm. merkinnällä, mutta siittä etiäp päin sitten merkataan omia aivopieruja harjoitusten kulusta. Ehkäpä satunnaisesti kirjaan ylös myös näkemäni talitintin...
Tietysti vois kivasti päällystää vihkossa Lasse Virenin, Paavo Nurmen, Hannes Kolehmaisen, Kaarlo Maaningan ja vielä piruuttaan Martti Vainion kuvilla. Kontaktimuovi siihen mukavasti päälle, niin säilyvät suuruudet puhtoisina kivasti siellä sitten. Vois myös askarrella siihen paikan pienelle lukolle , jonka pöllisin meidän likan päiväkirjasta. Hakaneulalla tiirikoisin auki...

maanantai 4. helmikuuta 2013

Junnujen harkat

Maanantai. Tietää Hakan YU.n juoksuharkkaa. Tällä kertaa juostiin lukiolta Saharan keinonurmelle katsomaan olisiko kenttä vapaana. No eipä ollut, mutta jalkapalloilijoiden valmentajat antoi meidän  juosta siinä kentän sivulla oman treenimme.
Tuo kenttähän on sellainen uuden sukupolven keinonurmi kumirouheineen, lämmitettävä, joten soveltui erinomaisesti vetoharjoitteluun, eipä tarvinnut liukkaalla ja epätasaisella alustalla jännittää askeleitaan.
Juostiin vedot rennon kovaa, ei mitään turhaa repimistä. Itse olisin varmaan riuhtonut kovempaakin vedot, mutta en siinä sitten kehdannut ja hyvä niin, nyt jäi hyvä vireys koipiin.
Matkaa kertyi rahtusen yli 7km ja kokonaisaika harjoitukselle oli tunti..Ihan sopiva kevyen päivän treeni.

Eipä tässä enää ehdi, kuin suihkussa käymään, hitusen venyttelemään ja käymään maaten ennen töihin menoa. Vielä olis kolme yövuoroa lusittavana.
Adjööö.


sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Vko.5

Aikas köykänen viikko. Muutama juoksulenkki, pari punttisalia ja kertaalleen kuntopiiri.
Tänään sunnuntaina kävin läiskimässä 12.7 kilsaa, toimitti pitkänlenkin virkaa...
Sinänsä oli hieno juosta auringonpaisteessa. Ehkäpä olosuhteista heijastui jotain positiivista
myös juoksuun, koska ei ahistanut juurikaan. En tuijotellut mittareita, vaan annoin mennä tunteen
mukaan.
Eipä ollut kyllä tarvettakaan vilkkuilla, koska asensin Androidiin suomenkielisen puhe-emulaattorin
jota Sports tracker ei oikein ymmärtänyt. Svox sönkkäsi lähinnä hauskalta kuulostavaa Viron, Englannin
ja Suomen sekoitusta.Pysyipä mieli virkeänä.
Aikaa kulutin 1:22.24 eli etenin 6.28min/km. ja sykkeet jäi siedettävään 71%, maksimista.(139ppm)

Jospa ensi viikolla sais jo harkkariin merkittäväksi jotain systemaattisempaa meininkiä.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Möttis

En nyt aivan ole siinä tilanteessa missä haluaisin. Vuoden vaihteeseen osunut tauko ja siittä jatkunut flunssa on vienyt kunnon kokolailla keturoilleen.
Aikas tuskastuttavaa juosta lenkkejä jälleen liki 7min/km vauhtia.
No eipä auta ruikutus, halu päästä kuntoon on kuitenkin kova joten eiköhän se tästä.
Nyt täytyy vaan pitää maltti mukana ja muistaa se 10% sääntö progressiossa.

Tänäpä matelin työpaikan punttisalille kahdeksan kilsaa ja siellä tein jalkoihin keskittyvän renkutuksen laitteilla. 2 x 33 ja kerran 35 sarjat. Aika julmetusti poltteli vikalla setillä. Yritin pitää nopeaa tempoa yllä.
Näiden lisäksi ylätaljaa, vattiksia, selkää ja rintafileitä. Lyhyet venytykset ja sitten vähän reilu kilsa raahustamista kotiop päin, kunnes vaimo tuli hiihtolenkiltään ja korjas mut pois kuleksimasta.
Kuntopiiri jää tältä päivältä väliin, vaikka sellainenkin olis ollut tarjolla, ei ehdi, Eltsulla on nuorisohiihdot.
Saas nähdä mitä siittä tulee, vaikka liikunta onkin lisääntynyt hänellä todella paljon, on juuri hiihto jäänyt vähemmälle.

No eipä muuta, huomenna alkaa taas aherrus kesäteatterilla iltavuoron puitteissa....