keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Ajatuskatkoiluja

Niinpä se on taas yksi kausi paketissa. Juostua tuli todella vähän, en ole edes laskenut - tulee vain paha mieli. Hiihtoa talvella jonkin verran, mutta ei sitäkään mainittavasti. Pyörät on saanut olla hyvinkin rauhassa, käppyräsarviseen en edes koskenut.
No eipä mennyttä kannata juuri murehtia! Pidin liki kolme viikkoa ylimenokautta Pirkan jälkeen. Sinänsä palauduin hölkästä todella nopeasti, koska mitään maksimivauhtia en siellä juossut.
Tänään kävin rauhallisella lenkillä, huomasin vain, että liian lähellä ruokailua tehty lenkki, liialla vaateuksella, väsyneenä, ei ole kaiken parasta motivaation kasvatusta. No ens kerralla sitten vähän fiksummin...

Täytyy tunnustaa, että aika malttamattomana odotan ensi kautta. Äijä on tällä hetkellä kunnossa ja motivaatiota löytyy! Tai siis juoksukunto on vähän notkahtanut, mutta muuten on kaikki hyvin.
En muista koska olisin koko kauden juossut kovinkaan suunnitelmallisesti, tai onhan noita suunnitelmia ollut, mutta ne on lentänyt romukoppaan aina kun jotain uutta on pätkähtänyt mieleen. Valmistavalla kaudella sitten yleensä on ollut joku lyhyt ohjelma.
Enpä välttämättä nytkään mitään ohjelmaa ala noudattamaan, katsotaan nyt. Jonkinlainen runko kuitenkin täytyy väsätä.

Lisäksi aion ryhdistäytyä tämän blogin suhteen, ainakin noita viikkottaisia yhteenvetoja täytyy rustailla, kunhan saa raavittua ehjiä viikkoja kasaan. No eiköhän tässä kaikki, huomenna tehdään pyhiinvaellusmatka Tampereelle Mega Storeen, saas nähdä tarttuuko mitään matkaan.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Tupla Pirkka

Nyt on muutama päivä kulunut Pirkasta ja ajatukset alkavat taas rullailemaan omaa verkkaista tahtiaan.
Koitetaanpa niitä tänne hieman jäsennellä. (Muuten, mistä tämä asioiden jäsentämis termi tulee..? Outo termi, ruumiinjäsen, kunniajäsen... hmmm)
66km. Sehän on vain kaksi kolmannesta 100km.n juoksusta, ei se voi olla paha, kunhan vain lähtee matkaan riittävän hitaasti, eikä höntyile ylämäissä.
Suunnilleen tällaisia ajatuksia on pyörinyt mielessä edellisissä Pirkan hölkissä. Lisäksi ajattelin, että tämä voisi olla se äärimmäinen koitinkivi mun polville, jos eivät tässä hajoa, niin ei ne sitten helpolla hajoa "normimatkoillakaan".
Ajattelin myös, että yhteen suuntaan juostuna tuo ei kovinkaan paljoa poikkea pitkän lenkin kilsoista/ vauhdeista ja takaisin päin (Hervantaan) sitten onkin ilo juosta ruskan väreissä kylpevässä maastossa, auringon saatellessa leppoisasti jutustelevia hölkkääjiä kohti omia tavoitteitaan.
Niillä karhuhavainnoilla vaan mokomat alkoivat pelottelemaan. Vaimokin jo alkoi toppuuttelemaan, että olis täällä kotosalla äijälle vielä käyttöä <3
Kyllä talvivarantoaan kartuttava karhu oilisi pahasti joutunut pettymään kohdallani, ei paljoa kupu olisi karttunut, luuta ja jänteitä...
Onneksi sain tuolta Juoksufoorumin puolelta yhden juoksijan seurakseni. Onni oli matkassa myös sikäli, että tämä kaveri oli sopivan puhelias ja minua selkeästi hyväkuntoisempi. Loistava navigaattori, vakionopeussäädin, tsemppari ja muutenkin todella mukava hemmo.
Edelliseksi yöksi sain yösijan Hervannasta J.n kämpiltä, Insinöörinkadulta. Täsätä oli hyvä lähteä kohti maalialuetta, joka siis nyt toimi meille myös lähtöalueena.Sai nyt siis nukkua hieman pidempään, kun ei tarvinnut lähteä täältä kotoa asti ajelemaan.

Matkaan lähdimme tuskin havaittavassa tihkusateessa hieman kello viiden jälkeen. Varusteiksi valitsin Dobsomin housut, teknisen, pitkähihaisen aluspaidan ja siihen päälle tekninen T- paita. Buffin huivi merkkarityyliin päähän, sekä Led Lenserin otsavalaisin. Juomahuolto hoitui Salomonin juomarepulla, kaksi litraa nestettä riittäisi hyvin. Juomana hyvin laimeaa urheilujuomaa.
Mitäpä sitä juoksija muuta matkallaan kaipaisikaan... Kengät tietenkin! Niken Lunarfly 3GTX. Näiden kanssa otin pienen riskin, sillä en ollut näitä kenkiä vielä ehtinyt kunnolla sisäänajamaan.


Jos olisin valinnut Kayanot olisin saattanut joutua vaikeuksiin kenkien kastuttua, rakkoja olisi varmasti tullut enemmän, kuin siis hieman muovautumattomimmilla, uusilla Gore Tex kengillä. Riski kannatti, ei mitään ongellmia!
Ajattelin, että näillä pidemmillä taipaleilla on hyvä pitää mukana puhelinta, jos siellä pimeällä polulla vaikka nilkkansa pyöräyttäisi. Sellainen siis vielä armbandilla käsivarteen kiinni - ja menoksi!

Matka taittui jutellessa niitä näitä. Liikuntaa harrastavien ei todellakaan tarvitse kaivella jutun juuria, aiheita piisaa kyllä. Sainpa siinä taas muutaman ajatuksen koskien tulevaa harjoittelua.
Kuten monessa yhteydessä on mainittu, vettä ja mutaa siellä reitillä oli ihan riittämiin. Pehmeä alusta kyllä sopi mulle sinällään ihan hyvin, säästyipä polvipoloiset suuremmalta röykytykseltä.
Tällä ekalla taipaleella kyllä jo kummaksutti hieman kohollaan olevat sykkeet, vastaavilla mentäisiin normaalisti ainakin 30s./km kovempaa. Nyt siis tavoitteena 6min/km.
Sykkeistä en hirveän huolissani ollut koska fiilis oli niin hyvä. Siinä juostessa sadekkin oli hetkeksi tauonnut, joten mikäs siinä oli mennessä.
Aamun valjetessa lähestyimme jo Rutajärveä ja maasto alkoi käymään tutummaksi. Järjestäjien päätös kiertää pahemmat mutapaininystävien temuamispaikat oli kyllä perusteltu ja aivan oikea.
Tuo ylimääräinen 350m. maksoi kyllä itsensä takaisin kovempana ts.nopeampana alustana.
Tehtaankentälle saavuimme noin 8.30 joten nopeasti vaihtamaan kuivaa ylle, sekä hieman nauttimaan kiinteämpää ravintoa. Jättäessäni juomareppua totesin, että nestettä ei ollut mennyt riittävästi, tästä tulikin sitten myöhemmin ongelmia. Ylimääräiset rompeet jätin huoltamaan tulleelle isälleni, joten nyt tuntuma juoksuun tulisi olemaan aivan erillainen, kun reppu ei keiku harteilla painona ja muuttamassa kehon painopistettä.
Olin etukäteen järjestäjiltä kysellyt mieltä askarruttaneista asioista ja siinä samalla tämä tuplajuoksu tuli tietysti puheeksi. Sana oli kiirinyt myös lähtöpaikalle, jossa kuuluttaja oli meitä huhuillut kommentoimaan reittiä. En valitettavasti omilta toimiltani ehtinyt, sen verran nappiin tuo saapuminen kääntöpaikalle osui.

Aallon Jokke lähetti meidät matkaan ja minäkin olin tällännyt itseni sinne lähtövaatteen tuntumaan, mistä aina olen startannut. Nyt vaan kävi niin, että väkeä singahteli molemmin puolin ohitse ohjusten lailla!!!
Matkan teko tuntui jo selvästi jaloissa.
Vielä Rutiksella kaikki oli suht OK, mutta sitten siellä polkuosuuksilla selkeämpiä väsymyksen oireita alkoi ilmaantumaan. Tiesin kuitenkin, että pystyn kyllä väsyneenäkin pitämään riittävää vauhtia yllä.
Polkuosuus ennen Savontien ylitystä vaati jo huomattavaa tarkkaavaisuutta jos halusi löytää tossun alle kuivempaa alustaa, ehkä se voimiakin hitusen enemmän kulutti.
Tälläin kun kotinurkilla kisoja järjestellään, niin on hienoa kun reitin varrelle osuu tuttuja kannustajia siksi onkin hieman noloa, kun heitä tervehtii tämän näköinen juoksija:

Taivalpirtin jälkeen se mainitsemani juomattomuus alkoi konkretisoitumaan takareiden lievänä kramppaamisena. Onneksi se ei siittä pahentunut, kuin ala- ja ylämäissä.
Juottopisteitä tervehdin tässä vaiheessa suurella ilolla, suolakurkkuja oli pakko saada, jotta kramppi ei pahenisi. Ajattelinkin juostessa, että vauhtia ei tiputeta ainakaan ennen seuraavaa huoltoa ja aina huollon jälkeen huijasin itseäni, että kyllä tämä tästä ainakin seuraavalle huollolle menee...
Nyt oli kyllä kaverin tsemppaukset paikallaan, M olisi voinut tehdä helposti paljon nopeamman juoksun, mutta hän päätti, että yhdessä tässä maaliin mennään.
Niinhän myö sitten teimmekin!
Maalissa oli koppa kyllä aivan tyhjä, suurempaa kankeutta ei jaloissa kuitenkaan tuntunut ja fiilis oli muutenkin hyvä, vaikka odotettua kovemmalta tuo tuntuikin. Kyllä mä veikkaan, että ne kovemmat sykkeet johtuu niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin kunnosta. Ei vaan ole vielä riittävän hyvässä tikissä tämän kaltaisiin koitoksiin, mutta tietääpähän nyt mihin tulevaisuudessa panostaa.

Sitten hieman niitä speksejä.
  • 66.7 Km.
  • 6:46.21 puolikkaat n.3.20 ja 3.25
  • Sykkeet avg.162 ja max 179
  • KCal 6196 
Puolikkaiden ero on yllättävän pieni. Koskiin tullessa oli siis juomareput, joten huollot tehtiin lennosta.
Tampreelle mennessä taas huoltoihin tuli käytettyä aikaa ja lopussa tapahtui hieman hyytymistä.
Polarin nopeus- ja matka-anturi oli huonosti kalibroitu koska mittasi matkaksi 70 km. joten tuo energian kulutus ei ihan noin iso ollut mitä yllä on mainittu.
Ihan hyvä fiilis Pirkasta taas jäi. Nyt täytyy palautella ja touhuta tovi jotain ihan muuta.
Kiitos vielä reitin varrella kannustaneille!
Linkkejä:
Pirkan kierros
VS
Aamulehti