torstai 20. joulukuuta 2012

Vätys

Outoa väsymystä oli tuossa toissaviikolla koivissa. Lihaksia särki, vähän samaan tapaan kuin jos olis juossut jonkun kovemman harjoituksen.
Viikon kaikki lenkit oli PK.lla sellaisia yli tunnin mittaisia jolkotuksia.
Kilsoja kertyi jonkun viitisenkymmentä. Ehkä tämä vaan oli mun heikolle ropalleni liikaa...
No nyt viimeviikon huilailin oikein huolella, en tehny koko viikolla yhtä ensimmäistä juoksureeniä.
Likan huoneen remppakin tosin vei kaiken ajan, mutta lenkille ei tehnyt kunnolla edes mieli.
Nyt on huone valmis ja pääsee aloittamaan jouluvalmistelut.
Eilen kävin kevyen vitosen heittämässä. Kengänpohjat oli umpisten jäässä ja kovat. Myös tie oli jäässä, kuhmurainen ja kova, joten suurta nautintoa ei tarjottu mullen tällä kertaa.

Onneksi on töistä Joulu vapaata, koneet seisoo tilauspulassa ja myö köllykät saadaan nauttia oikeiden ihmisten tapaan Joulusta, Jippiii!
Kivasti kutvoset alkaa siittä perään, joten töihin menen sitten vasta ensvuonna.

Nyt vois aloitella sitten juoksun oikeesti rauhallisesti, en mä niitä sykkeitä kyttäile, mutta määrät ainakin
lisäillään maltilla. En halua enää yhtään takaiskua tähän harjoitteluun.
Alkaa taas jurppiin tämä lätinä täällä plokissa, joten päätän toteamalla, että taidanpa olla kipeäksikin tulossa... Notta sellasteen.

Kerrotaan nyt kuitenkin vielä, että akustista kitaraa tekis kovasti mieli. Kun meitin likkakin olis kiinnostunut kokeileen rocktähteyttä, niin hankinta vois olla jotenkin perusteltu. Me varmaan vähän sitten reenailtas joku viikko tai pari ja osallistuttas sitten johonkin skabaan, mikä aukaisis meille tien tähtiin... ellei sitten huomenna tule maailmanloppu. Silloin ei aukaisis, vaan ihan muihin tähtiin veis meitin matka. Saas nähdä kumpi skenaario tässä toteutuu!?

tiistai 20. marraskuuta 2012

Agressio

Päästä, päästä irti jo, ennen kuin se taittuu johonkin tyhmään... Näin lauleskelee eräs agrikulttuurista nimensä ammentanut punk- rock bändi.
Agressiosta voi myös ammentaa, jos ei muuta, niin ainakin motivaatiota!
Eilinen vätystely herätti sev verran negaatioita, että päätin tänään kurmoottaa omaa itseäni vähän enemmän.
Juoksukoulussa oli puhetta voimaharjoittelun tarpeellisuudesta, etenkin näin hieman ikääntyneillä köllyköillä.
Vuosia on meikälläkin takana enemmän kuin edessä, joten kai sitä jotain on tehtävä rapautumisen viivyttämiseksi.
Kysyin valmentaja gururulta, että kannattaako juoksulenkki tehdä mieluummin ennen, vai jälkeen salireenin.
Vastaus oli, että mieluummin sekä että....
Joo-o.
Lähdinpä sitten lätkytteleen tuota kivikylään johtavaa pyörätietä ja totesin siinä samalla, että sykkeet on edelleen ämyristä. Koska jalat kuitenkin tuntui toimivan, niin en niistä juuri piitannut.
Tässä välissä on syytä nostaa heristävä etusormi pystyyn ja todeta niille mahdollisille ja mahdottomille juoksukoululaisille, että pidetään vaan kiinni niistä annetuista sykerajoista, jotka te gurulta olette saaneet.
Niihin nimittäin kätkeytyy suuri viisaus, joka avautuu teille valaistumisien kaltaisena initaationa viimeistään keväällä...
Hitusen yli 8 kilsaa on turvaetäisyyttä meiltä kaupungille.

Salilla siirryin kummemmin palauttelematta renkuttamaan koipia. Ensin sai luvan nöyrtyä etureidet. Olisko ollut 35kg. vastuksena kun tein ensin 2 x 20 sarjan ja sitten takareisiä 50 Kg.lla samanlaisen setin.
Palasin vielä nöyryyttämään etureisiä samoilla painoilla 20 + 30 setin ja takajalat vielä 50 Kg.lla 20 + 30.

Seuraavaksi kyytiä jenkkakahvoille vatsalihasliikkeillä 2 x 20 (penkissä) Selkä samal viissii.
Rintafileitä hävettävän pienillä vastuksilla hävettävän vähän. Ojentajat ylätaljalla 2x 20.
Lonkkaa pudottelin ja nostelin korokkeelta 30kg. kahvakuulan kanssa. En oikein saanut tuntumaa tähän liikkeeseen, oisko ollu joskus jossain Juoksija- lehdessä... outo.
Seuraavaksi täsmäliike juoksijoille, eli askelkyykky. Käytin tässä semmosta kevyttä tankoa painona ja tein nää peilin edessä, jotta pysyy liikkeiden linjat suorina. Ensin tuli tehtyä vain kerran 20,n sarja kun siihen tuli tehtaanjohtaja taakse pälyileen, olis varmaan halunnut tehdä oikeillä romuilla jotain machosettiä...
No kun hää lähti siittä sitten muuallen, niin pääsin tekemään vielä suunnitellun 2 X 40 sarjan, mukavaa hapotusta.
Lopuksi vielä vähän hauiskääntöä ja pari settiä vatsaa...

Loppuverkan tointa suoritti sitten 8Km.n PK takaisin tulille. Alkuun tuntui siltä, että meinaa kompastua niihin pohjois- ja leveyspiireihin joita ovat karttoihin vedelleet.
Jossain neljän kilsan jälkeen alkoi kuitenkin koivet ymmärtämään, että kyllä tässä taas ollaan tiestöä hinkkaamassa ja ymmärsivät noilistua sen verran että touhu muistutti etääisesti juoksua.

Yhteensä 16.5 kilsaa juoksua ja väliin n. 45 min salilla. Ihan hyvä. Nyt on pakko venytellä.... Tsah!


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Vko 46 Palauttava

Ma. Lepo

Ti. Punttisali 35 min.

Ke. 5.9 km PK 39:15 (6.38/km) 139/156

To. Lepo

Pe. 8.2 km Kevyt 54:15 (6.40/km) 137/150

La. Lepo

Su. 11.1 km PK 1:21.51 (6.35/km) 143/168
- Soramontun liepeitä

Viikkoon huikeat 25.2km. Harjoittelua 3h 21min.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Vko.45

Ma. Lepo

Ti. 10 km. kevyt TV 1:03.05 (6.18/km) 135/153
- i 62 Kuormitus 125

Ke. 8 km. kevyt TV 50:57 (6.23/km) 135/146
- i 61

To. 8.9 km. reipas 45:46 (5.07/km) 162/180
- i 54 K 166

Pe. Lepo

La. 7 km. kevyt TV 45:46 (6.31/km) 137/149
- i 58 K 97

Su. 16.5 km. pitkä 1:45.53 (6.27/km) 135/145
- i 62 K 186

Viikkoon 50.3 km. 5 h. 11 min.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Vko.44

Ma. Haka YU.n junnuille 4km lenkki. Eli oikeastaan lepo.

Ti. 10,8 km. PK 1:11.42 (6.40/km) 144 avg.HR.
- No ei hievahtanut mihinkään, jotain outoa. i 52 Kuormitus 182!

Ke. 6,9 km kevyt 45:32 (6.35/km) 133 avg.HR.
- Parempaa. i60

To. Lepo

Pe. 8.9 km. reipas 46:36.3 (5.13/km) avg.163
- Lähes marasykkeinen rykäisy, mutta kaukana mara vauhdeista...

La. 5 km. kevyt 33:12 (6.35/km) avg.135 70% maksimista.

Su. 12.5 km. kevyt 1:20.42 (6.27/km) avg.137
- Pitkä on tässä vaiheessa tämmönen...

Viikkoon 44 km.


perjantai 2. marraskuuta 2012

Rytkynkytkyn.

Kyllä osaa taas olla ankeaa ja harmaata! Vettä roimii roppakaupalla ja tuulee niin, että kattopellit paukkuu.
Mitäpä sitä muuta tällaisena päivänä, kuin lähteä raitille rytyytteleen.
Hyvinkin on tovi vierähtänyt siittä, kun viimeksi kiusasin jalkojen liikutteluun tarvittavia lihakkeita silleen reippaammalla otteella. Tässähän ollaan vasta hiljalleen lämmittämässä konetta, jotta tottuu taas säännöllisempään tekemiseen, joten olisi ollut viisasta aloittaa reipas juoksu rauhallisemmalla, omalla tavalla.
Tiedän kyllä, että herättää oikeissa juoksijoissa säälin sekaisia tunteita, kun mainitsen, että reipas tarkoitti tälläkertaa 5.13 vauhtista meininkiä. Ja kun tuossa yllä mainitsin vielä notta olis pitänyt aloittaa rauhallisemmin, niin voipi jokainen omissa päissään pähkäillä kuinka loistavassa rapakunnossa sitä ollaan.

Raitti oli todella pehmeä ja kurainen, sinällään ihan OK mun posliinipolville, säästyivätpä kovemmilta iskuilta. Kiertelin tuolta Huittulan vanhan soramontun kautta ja sitten Innalan raittia kotiop päin.
Matkaa saa tällä tavalla kerrytettyä melkein yhdeksän kilsaa.
Pähkäilin, että vois nyt alkuun pitää "julmetun" PK mätön lisäksi tän yhden kovemman harkan kierrossa.
Pidän sen vielä tasavauhtisena koko talven, pysyy rasitustaso paremmin hanskassa, kun ei voi lähteä rynnimään miten sattuu. Säästetään se miehekäs latinotavalla suoritettu juoksu keväämmälle.


Polarin PersonalRainer -sivustolta löytyy tommonen lappu, josta on sitten kiva katsella harjoituksen speksejä. Aika ankeeta...

Hankittiin vaimon kanssa semmoset kompurat. Säärystimet, joiden tarkoitus olis öööh, tehdä meistä ylivertaisia ja parempia juoksijoita!? tai jotain. Mä en ole ainakaan huomannut niillä mitään vaikutusta juoksuun. Ei mitään positiivista, jos ei kyllä mitään negatiivistakaan. Ehkäpä lenkit on vielä sen verran lyhyitä, että tukevaa ja palauttavaa vaikutusta ei huomaa. Voisi kuvitella, että ne olis hyvät lämmittimet, sitten kun talvi joskus alkaa.

Lopuksi voisin todeta, että TAPPARA!!!

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Ajatuskatkoiluja

Niinpä se on taas yksi kausi paketissa. Juostua tuli todella vähän, en ole edes laskenut - tulee vain paha mieli. Hiihtoa talvella jonkin verran, mutta ei sitäkään mainittavasti. Pyörät on saanut olla hyvinkin rauhassa, käppyräsarviseen en edes koskenut.
No eipä mennyttä kannata juuri murehtia! Pidin liki kolme viikkoa ylimenokautta Pirkan jälkeen. Sinänsä palauduin hölkästä todella nopeasti, koska mitään maksimivauhtia en siellä juossut.
Tänään kävin rauhallisella lenkillä, huomasin vain, että liian lähellä ruokailua tehty lenkki, liialla vaateuksella, väsyneenä, ei ole kaiken parasta motivaation kasvatusta. No ens kerralla sitten vähän fiksummin...

Täytyy tunnustaa, että aika malttamattomana odotan ensi kautta. Äijä on tällä hetkellä kunnossa ja motivaatiota löytyy! Tai siis juoksukunto on vähän notkahtanut, mutta muuten on kaikki hyvin.
En muista koska olisin koko kauden juossut kovinkaan suunnitelmallisesti, tai onhan noita suunnitelmia ollut, mutta ne on lentänyt romukoppaan aina kun jotain uutta on pätkähtänyt mieleen. Valmistavalla kaudella sitten yleensä on ollut joku lyhyt ohjelma.
Enpä välttämättä nytkään mitään ohjelmaa ala noudattamaan, katsotaan nyt. Jonkinlainen runko kuitenkin täytyy väsätä.

Lisäksi aion ryhdistäytyä tämän blogin suhteen, ainakin noita viikkottaisia yhteenvetoja täytyy rustailla, kunhan saa raavittua ehjiä viikkoja kasaan. No eiköhän tässä kaikki, huomenna tehdään pyhiinvaellusmatka Tampereelle Mega Storeen, saas nähdä tarttuuko mitään matkaan.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Tupla Pirkka

Nyt on muutama päivä kulunut Pirkasta ja ajatukset alkavat taas rullailemaan omaa verkkaista tahtiaan.
Koitetaanpa niitä tänne hieman jäsennellä. (Muuten, mistä tämä asioiden jäsentämis termi tulee..? Outo termi, ruumiinjäsen, kunniajäsen... hmmm)
66km. Sehän on vain kaksi kolmannesta 100km.n juoksusta, ei se voi olla paha, kunhan vain lähtee matkaan riittävän hitaasti, eikä höntyile ylämäissä.
Suunnilleen tällaisia ajatuksia on pyörinyt mielessä edellisissä Pirkan hölkissä. Lisäksi ajattelin, että tämä voisi olla se äärimmäinen koitinkivi mun polville, jos eivät tässä hajoa, niin ei ne sitten helpolla hajoa "normimatkoillakaan".
Ajattelin myös, että yhteen suuntaan juostuna tuo ei kovinkaan paljoa poikkea pitkän lenkin kilsoista/ vauhdeista ja takaisin päin (Hervantaan) sitten onkin ilo juosta ruskan väreissä kylpevässä maastossa, auringon saatellessa leppoisasti jutustelevia hölkkääjiä kohti omia tavoitteitaan.
Niillä karhuhavainnoilla vaan mokomat alkoivat pelottelemaan. Vaimokin jo alkoi toppuuttelemaan, että olis täällä kotosalla äijälle vielä käyttöä <3
Kyllä talvivarantoaan kartuttava karhu oilisi pahasti joutunut pettymään kohdallani, ei paljoa kupu olisi karttunut, luuta ja jänteitä...
Onneksi sain tuolta Juoksufoorumin puolelta yhden juoksijan seurakseni. Onni oli matkassa myös sikäli, että tämä kaveri oli sopivan puhelias ja minua selkeästi hyväkuntoisempi. Loistava navigaattori, vakionopeussäädin, tsemppari ja muutenkin todella mukava hemmo.
Edelliseksi yöksi sain yösijan Hervannasta J.n kämpiltä, Insinöörinkadulta. Täsätä oli hyvä lähteä kohti maalialuetta, joka siis nyt toimi meille myös lähtöalueena.Sai nyt siis nukkua hieman pidempään, kun ei tarvinnut lähteä täältä kotoa asti ajelemaan.

Matkaan lähdimme tuskin havaittavassa tihkusateessa hieman kello viiden jälkeen. Varusteiksi valitsin Dobsomin housut, teknisen, pitkähihaisen aluspaidan ja siihen päälle tekninen T- paita. Buffin huivi merkkarityyliin päähän, sekä Led Lenserin otsavalaisin. Juomahuolto hoitui Salomonin juomarepulla, kaksi litraa nestettä riittäisi hyvin. Juomana hyvin laimeaa urheilujuomaa.
Mitäpä sitä juoksija muuta matkallaan kaipaisikaan... Kengät tietenkin! Niken Lunarfly 3GTX. Näiden kanssa otin pienen riskin, sillä en ollut näitä kenkiä vielä ehtinyt kunnolla sisäänajamaan.


Jos olisin valinnut Kayanot olisin saattanut joutua vaikeuksiin kenkien kastuttua, rakkoja olisi varmasti tullut enemmän, kuin siis hieman muovautumattomimmilla, uusilla Gore Tex kengillä. Riski kannatti, ei mitään ongellmia!
Ajattelin, että näillä pidemmillä taipaleilla on hyvä pitää mukana puhelinta, jos siellä pimeällä polulla vaikka nilkkansa pyöräyttäisi. Sellainen siis vielä armbandilla käsivarteen kiinni - ja menoksi!

Matka taittui jutellessa niitä näitä. Liikuntaa harrastavien ei todellakaan tarvitse kaivella jutun juuria, aiheita piisaa kyllä. Sainpa siinä taas muutaman ajatuksen koskien tulevaa harjoittelua.
Kuten monessa yhteydessä on mainittu, vettä ja mutaa siellä reitillä oli ihan riittämiin. Pehmeä alusta kyllä sopi mulle sinällään ihan hyvin, säästyipä polvipoloiset suuremmalta röykytykseltä.
Tällä ekalla taipaleella kyllä jo kummaksutti hieman kohollaan olevat sykkeet, vastaavilla mentäisiin normaalisti ainakin 30s./km kovempaa. Nyt siis tavoitteena 6min/km.
Sykkeistä en hirveän huolissani ollut koska fiilis oli niin hyvä. Siinä juostessa sadekkin oli hetkeksi tauonnut, joten mikäs siinä oli mennessä.
Aamun valjetessa lähestyimme jo Rutajärveä ja maasto alkoi käymään tutummaksi. Järjestäjien päätös kiertää pahemmat mutapaininystävien temuamispaikat oli kyllä perusteltu ja aivan oikea.
Tuo ylimääräinen 350m. maksoi kyllä itsensä takaisin kovempana ts.nopeampana alustana.
Tehtaankentälle saavuimme noin 8.30 joten nopeasti vaihtamaan kuivaa ylle, sekä hieman nauttimaan kiinteämpää ravintoa. Jättäessäni juomareppua totesin, että nestettä ei ollut mennyt riittävästi, tästä tulikin sitten myöhemmin ongelmia. Ylimääräiset rompeet jätin huoltamaan tulleelle isälleni, joten nyt tuntuma juoksuun tulisi olemaan aivan erillainen, kun reppu ei keiku harteilla painona ja muuttamassa kehon painopistettä.
Olin etukäteen järjestäjiltä kysellyt mieltä askarruttaneista asioista ja siinä samalla tämä tuplajuoksu tuli tietysti puheeksi. Sana oli kiirinyt myös lähtöpaikalle, jossa kuuluttaja oli meitä huhuillut kommentoimaan reittiä. En valitettavasti omilta toimiltani ehtinyt, sen verran nappiin tuo saapuminen kääntöpaikalle osui.

Aallon Jokke lähetti meidät matkaan ja minäkin olin tällännyt itseni sinne lähtövaatteen tuntumaan, mistä aina olen startannut. Nyt vaan kävi niin, että väkeä singahteli molemmin puolin ohitse ohjusten lailla!!!
Matkan teko tuntui jo selvästi jaloissa.
Vielä Rutiksella kaikki oli suht OK, mutta sitten siellä polkuosuuksilla selkeämpiä väsymyksen oireita alkoi ilmaantumaan. Tiesin kuitenkin, että pystyn kyllä väsyneenäkin pitämään riittävää vauhtia yllä.
Polkuosuus ennen Savontien ylitystä vaati jo huomattavaa tarkkaavaisuutta jos halusi löytää tossun alle kuivempaa alustaa, ehkä se voimiakin hitusen enemmän kulutti.
Tälläin kun kotinurkilla kisoja järjestellään, niin on hienoa kun reitin varrelle osuu tuttuja kannustajia siksi onkin hieman noloa, kun heitä tervehtii tämän näköinen juoksija:

Taivalpirtin jälkeen se mainitsemani juomattomuus alkoi konkretisoitumaan takareiden lievänä kramppaamisena. Onneksi se ei siittä pahentunut, kuin ala- ja ylämäissä.
Juottopisteitä tervehdin tässä vaiheessa suurella ilolla, suolakurkkuja oli pakko saada, jotta kramppi ei pahenisi. Ajattelinkin juostessa, että vauhtia ei tiputeta ainakaan ennen seuraavaa huoltoa ja aina huollon jälkeen huijasin itseäni, että kyllä tämä tästä ainakin seuraavalle huollolle menee...
Nyt oli kyllä kaverin tsemppaukset paikallaan, M olisi voinut tehdä helposti paljon nopeamman juoksun, mutta hän päätti, että yhdessä tässä maaliin mennään.
Niinhän myö sitten teimmekin!
Maalissa oli koppa kyllä aivan tyhjä, suurempaa kankeutta ei jaloissa kuitenkaan tuntunut ja fiilis oli muutenkin hyvä, vaikka odotettua kovemmalta tuo tuntuikin. Kyllä mä veikkaan, että ne kovemmat sykkeet johtuu niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin kunnosta. Ei vaan ole vielä riittävän hyvässä tikissä tämän kaltaisiin koitoksiin, mutta tietääpähän nyt mihin tulevaisuudessa panostaa.

Sitten hieman niitä speksejä.
  • 66.7 Km.
  • 6:46.21 puolikkaat n.3.20 ja 3.25
  • Sykkeet avg.162 ja max 179
  • KCal 6196 
Puolikkaiden ero on yllättävän pieni. Koskiin tullessa oli siis juomareput, joten huollot tehtiin lennosta.
Tampreelle mennessä taas huoltoihin tuli käytettyä aikaa ja lopussa tapahtui hieman hyytymistä.
Polarin nopeus- ja matka-anturi oli huonosti kalibroitu koska mittasi matkaksi 70 km. joten tuo energian kulutus ei ihan noin iso ollut mitä yllä on mainittu.
Ihan hyvä fiilis Pirkasta taas jäi. Nyt täytyy palautella ja touhuta tovi jotain ihan muuta.
Kiitos vielä reitin varrella kannustaneille!
Linkkejä:
Pirkan kierros
VS
Aamulehti

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Tästä asti aikaa.

Riittävän useasti, riittävän paljon, riittävän levänneenä ja hyvin ravittuna! Siinäpä sitä mantraa, mitä pitäisi noudattaa. Vielä kun lisätään, että motivoituneena, niin alamme olemaan ikuisesti kehittyvän kunnon lähteellä.
Tästä lähteestä kun pääsisi juomapullonsa aina täydentämään!
Käytännössä vuorotyötä tekevänä ainakin tuo riittävä lepo muodostuu ongelmaksi. Etenkin henkinen väsyminen on ilmeistä, neljän valvotun yön jälkeen.
Itseasiassa, tästä olisi helppo päätyä kierteeseen, missä väsyneenä alkaa motivaatio karkaamaan ja terveellisen ruokailun tottumukset lipsumaan niihin nopeisiin sokereihin ja huonoihin rasvoihin.
Tällöin tarvittaisiin kovaa spartalaista meininkiä, jotta itsensä saisi ruoskittua ruotuun.
Myönnän, että itseltä tuo harvoin onnistuu...
Nytkin on yövuorot takana ja unirytmi sekaisin. Ulkona tulla vihmoo vettä ja ei juuri tee mieli eväänsä liikauttaa.
Mutta nytpä en aiokkaan vaipua synkkiin aaltoihin, vaan suunnittelen itselleni uutta haastetta!
Aion tänä vuonna toteuttaa jo pidemmän aikaa kyteneen suunnitelman juosta Pirkan hölkkä tuplana.
Tarkoitus olisi lähteä matkaan maalista, vähän aamu viiden jälkeen ja leppoisalla vauhdilla taivaltaa otsalampun valossa kohti Tehtaankenttää.
Yhdeksältä olisi sitten täyskäännöksen paikka ja matka jatkuisi muiden pirkkaajien muassa kohti Tamperetta. Haasteita tähän tuo polvien kunto, pimeys, mahdollinen reitin liukkaus, eksymisvaara ja sitten vielä (täytyy tunnustaa) oman psyykkeen kestäminen yksin juoksua pimeässä metsässä =) Karhuthan siellä jo valmistelevat itseään talviunille. Susiakin kuulemma siellä hengailee jengiytyneinä, yksinäisiä juoksijoita vaanien.
Joutuvat kyllä pettymään minun kohdallani, pelkkää luuta, rustoa ja jännettä!
Ensi sunnuntaina lähden katsomaan J.n kanssa tuon reitin Hervannan puoleista päätyä. Näyttää varmaan kovin erilaiselta väärinpäin juostuna.
Lisäksi olen saanut gpx- tiedoston reitistä, joten puhelinta voi käyttää suunnistusapuna.
Paljon on pähkäiltävää vielä tuon oman huollonkin suhteen, mutta onhan tässä vielä aikaa...

Published with Blogger-droid v2.0.9

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Ladonovet.

Kesäloma alkaa lähestyä loppuaan, vielä tosin yhdeksän päivää jäljellä.
Käväistiin visiitillä Raumalla, kuinka ollakkaan poikettiin myös paikallisessa urheiluväline myymälässä.
Kovasti oli rätei ja lumpui alennuksessa. Matkaan lähti myös OW.n  pertsan rullat. 100€n edestä
oheni ennestään ohut lompsa. Noi on ihan alusivakat, malliltaan 9t



 Kotona ruuvailin siteet kiinni ja nyt ne sitten odottelee neitsytmatkaansa.... saas nähdä koska ehtii.
Juoksu kulkee tällä kertaa ihan kohtuulla. Kävin maanantaina juokseen 1000/1000 Kova/Kevyt meiningillä.
Kovat meni sinne 4.30 alle ja niitä tilskin sitten viis ketaletta. Viimeinen tosin hieman kovempaa, kun ei kerta
noi aiemmat tuntuneet oikein missään, niin julmetussa kunnossa sitä ollaan!
Tämä viikko taitaa mennä harjoittelun osalta reisille, kun on kaikkea muuta säätämistä marjanpoiminnasta synttärivalmisteluihin ja kuka ties mitä muuta.
No mennään sitten taas rajummin kun ehditään.
Syksyllä viimeistään täytyy panostaa tuohon tasatyöntelyyn noilla rullilla. Samalla täytyy varmaan uusia kämppään leveemmät ovet, että mä mahdun kulkeen niistä.
Toivottavasti saadaan sitten kunnon lumitalvi, että pääsee ladulle suihkimaan ja juoksemaan kuivalla alustalla, ettei sitä räntäloskamössöö ole joka paikassa.
No eipä nys sim muuta. Son moro!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Vko.27

Ma. Lepo
Ti. Vr. 2km.+ 6x1000/200 + Vr. 2km.
- vedot n.4.45/km OK.
- Yht.11,9 km 1:08.37
Ke. Pk Tv 7.2km 44:11.8 Hr avg.141
To. Pk Tv 9km 55:08.7 (6.07/km)
Pe. Lepo
La. 2km kevyt/ 2km kova
Su. Pitkä 20.7km 2:09.05(6.15/km) Avg. Hr.139

Viikkoon 52.8 km.

Published with Blogger-droid v2.0.6

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Nääs, nääs, näkynäky nääs!

Jep, jep. Oon meinaan nyt niin kovassa tikissä, että alta pois. Ihan pro meiningillä veteli eilen ehtoolla, vesisateessa, Stadio di Apialla vetoloita. Eikä mitään hempuloita vaan kunnon tykitystä.
Lähdin matkaan kuin tykinsuusta, niukin naukin sain kaarteissa pidettyä itteni sisäradalla. Ihan väkisin keskihakuvoima yritti lingota pois kiertoradalta.
300m. paahdoin rivakalla vauhdilla ja satkun lenkoilin kävellen, silleen rentoon jamaikalais tyyliin...
Näitä laskettelin viisi kappaletta. Hatuiks satasen rivakoita rullauksia hyvillä palautuksilla kolme kutaletta.
Alkuun ja loppuun tietysti Vr.
Ei tässä sen kummemmin mitään vauhtijaksoa olla tekemässä, kunhan vaihtelun vuoksi hain uusia ärsykkeitä.
Muutoin on juoksut sujunut vaihtelevasti. Viikkoihin en vielä ole saanut kuin 3-4 reeniä, mutta nuo vähäiset on mennyt ihan mukavasti.
Kesälomaa pukkaa kohta päällensä, joten eiköhän se tahti siittä kiristy. Pitkät loistavat vielä poissaolollaan, siinä pitäis nyt ryhristäytyä - nääs.

Published with Blogger-droid v2.0.6

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

HCR 2012

Olipa mielenkiintoinen kisa. Ennen lähtöä juteltiin kavereiden kesken, että fiilis on vähän samanlainen kuin ennen ekaa kisaa... Ei yhtään tiennyt mitä odottaa.

Oma kunto oli kyllä täysi arvoitus. Sen verran tiesin, että matkan jaksan kyllä juosta, mutta vauhdista ei mitään hajua.

Päätin lähteä katsomaan juoksua sykkeiden mukaan. Kolmen kilsan jälkeen pumppu sätkätti sellaisella tahdilla, että vauhtia olisi pitänyt pudottaa 20s./km. Tuolloin mentiin vauhtia, jolla marakin on aikanaan taittunut.

Lähdin siittä kuitenkin puikkelehtimaan kapeita rännejä ja kadotin siinä samassa kaverini jonnekkin, kuvittelin hänen peesaavan, kun vauhti kuitenkin pysyi lähes samana.

Kun sitten huomasin taivaltavani itsekseni, päätin lähteä tavoittelemaan hieman edempää startannutta toista kaveria.

Vauhtia joutui nostamaan sen verran, että sykemittaria en uskaltanut edes vilkaista.

Tuntemukset oli myös kutakuinkin huonot, jalkoja alkoi painamaan, eikä happea tahtonut saada. Alkoi pistämään ylävatsasta, kylkikaarien alta. Tämä pistos toistui heti kun yritti vauhtia lisätä.

Noin seitsemän kilometrin kohdalla tavoitin kaverini, joka katalasti oli riisunut piponsa jotta takaa-ajajat ei häntä tunnistaisi.Räikeän oranssi paita kuitenkin oli ihan riittävä tagi bongaamiseen.

Lonkkavaivoja tuntui hällä olevan, joten kehoitti vaan rullailemaan omaa vauhtia.

Hieman fiilis siinä paranikin kun siirryttiin juoksemaan puiston siimekseen ja ropsuttelemaan sorapintaista alustaa. Puolimatkakin tuli ohitettua, pistoksen muututtua jo jatkuvaksi.

Se että vauhtikestävyys harjoitukset on jäänyt tyystin tekemättä, alkoi tässä vaiheessa karulla tavalla konkretisoitumaan! Jalka ei juuri enää noussut ja vauhti alkoi hidastumaan, juuri siinä vaiheessa kun etukäteen olin ajatellut ottavani pitkää loppukiriä. Sisua siinä kysyttiin, että sai pidettyä edes 5min/km vauhdin.

Koska tämä oli eka kertani HCR.llä, ei minulla ollut reitistä tai siittä missä kohtaa matkaa oltiin taivaltamassa  kuin hatara käsitys. Toki noita km. tauluja oli reitin varrella, mutta koska juoksen kuulemma laput silmillä,ravihevosen tapaan (lienee sarkasmia) en niitä kaikkia opasteita huomannut. Hevosista vielä. Siinä vähän ennen Stadikkaa huomasin jonkin sortin hevostelualueen jossa oli viitotettu Nordenskjöldin (whatever) kadulle. Älysin, hien syövyttämillä aivoillani, että lähellä ollaan!

Ylämunuainen yritti käskyttää jalkoja ripeämpään frekvenssiin. Tämä onnistuikin jotenkin ja kun stadionin sai näkösälle oli fiilis huikea, kohta koittaisi maratonportin sisäänsä sulkeva lämmin-, helpottava syleily....

Mutta heeei!!! Mihin tämä kapeana nauhana luikerteleva, päätön kärmes on matkalla?!

HCM.llä kierretään stadionin viertä myötäpäivään... jotenkin kuvittelin näin olevan puolikkaallakin.
Olisi varmaan pitänyt silmäillä sitä reittikarttaa tarkemmin ennen lähtöä. Nyt siis kierrettiinkin vastapäivään ja edessä vielä liki kilometri matkaa!!! Alullaan ollut loppukiri tyssäsi siihen ja pyrin vain juoksemaan massan mukana. No viimein kuitenkin, viimeisen hivuttavan nousun päällä siinteli maratonportti. Aloitin raivokkaan kirin, kun huomasin kelloon vilkaistessani, että tässähän on vielä saumat 1:40.0 alitukseen!

Vauhti parani jopa niin, että ei ehtinyt enää tasajalalla askeltaan, vaan oli "pakko" nousta päkiöille. Etäisesti se saattoi auringon häikäisemällä kentällä, oikeasta kulmasta katsottuna ehkä jopa muistuttaa pikajuoksua.

Siltä se ainakin itsestä tuntui.

Maalissa pysäytin Polarin aikaan 1:39.58. Tämä tarkentui myöhemmin järjestäjän toimesta lukemaan 1:39.51 brutto.

Fiilis oli alun ihmettelyn jälkeen hyvä, euforinen.

Palautumiseen tarkoitetun jaossa olleen hippemoonan hotkittuani, horjuin etukaarteelle katselemaan maaliintulijoita. Hieman siinä alkoi esiintymään krampin poikasta ja oli pakko jäädä varovasti venyttelemään pohkeita.

Vielä uimalassa, homofobian tiivistämässä tunnelmassa suihkuteltuani, päästiin tekemään lähtöä, paitsi että Paavo Nurmen tiukan valvonnan alle jättämämme auto oli vähintään yhtä tiukasti jumissa, yhä jatkuvan juoksijavirran saartamana.

Eipä tuo haitannut. Vetrein jaloin poikkesimme vielä syömään ja nauttimaan muutaman palauttavan.

Paluumatkalla autossa olikin aikas raukea tunnelma.

Näitä kisafiiliksiä onkin ollut hieman ikävä! Vaikka nämä Helsingin juoksutapahtumat onkin ylihinnoiteltu, on näille tuntemuksille kuitenkin vaikea hintaa määritellä.

Kannatti lähteä, vaikkakin vajaakuntoisena.

Published with Blogger-droid v2.0.4

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Meininkiä

Sellainen bon voyage-ilmiö! Ihan kuin olisin aiemminkin aloittanut blokkailun kertomalla, että enpä ole tänne vähään aikaan kirjoitellut.

Nyt on sikäli harvinaista kerrottavaa, että olen saanut raavittua kasaan jo kokonaisen kahden viikon mittaisen tehokkaamman harjoittelun jakson.

Tosin kaikki on suhteellista. Tehokas viikko saa kyseisen arvonimen, kun heijaheija kertoo taivalletun n. 45km/vko.

Itseäni miellyttää eniten se, että noille viikoille olen saanut molempaisille merkkautettua pitkät lenkit!

Vähän laiska olen aina ollut noita tekeen. Huvittavaa ja paradoksaalista pitkänmatkanjuoksijalta.

Harjoituspäiväkirjaakaan en ole viitsinyt käyttää. Tuonne Heijariin olen noita tosin rustaillut.

Nyt on siis vuorossa lepoviikko joten eiköhän se minulta onnistu! Suuremmin ei pidä laakereilleen heittäytyä sillä HCR lähestyy.


Muutoin ajattelin kokeilla polvia säästääkseni kesällä hiihtotyyppistä reeniä. Rullia, punttia, pyörää ja vaellusta, juoksulla höystettynä.


Sulais vaan noi lumet, ei sinne enää viitsi roskien sekaan liistereillä lähteä rimpuileen. Luisteluhiihtohan on aina ollut mulle myrkkyä.


Noh johan oli yltäkylläinen vuodatus. Jotain rotia sentään.

Tää teksti on naputeltu mobiilina, joten haptisesta palautteesta huolimatta typoja löytyy varmaan hirrweesti. Sorry!


Published with Blogger-droid v2.0.4