sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Kuollut kala?

Nyt aletaan oleen sellaisella vedenjakajalla, että vielä vois kerran panostaa juoksuharjoitteluun.
Kovin kapea ja hiljalleen kulkee se uoma. Toinen haarauma on sitten leveämpi ja se virta vie
sitten jo kovalla vauhdilla. Jälkimmäistä virtaa ei enää vasten käydäkkään.
Jos näitä vertauksia jatketaan niin lisätään vielä yksi sellainen. Vertaus kuolleista kaloista.
Vain kuolleet kalat menevät virran mukana.

Totutun sekavaa löpinää, juu tiedetään. Tahdonpa vaan todeta, että vuosi on lopuillaan ja jälleen
kerran on harjoittelu ollut peräti flekmaattista.
Koska olen aina pyrkinyt rehellisyyteen, täytyy minun nyt todeta että jos tähän alan lisäileen syitä
miksi en ole harjoitellut, niin ne hyvin todennäköisesti olisivat tekosyitä.
Mä vaan oon ollut niin laiska paska. - and taht's it!

Noin niinkun periaatteessa ei siis mitään fyysistä rajoitetta ole, ellei sellaiseksi lasketa neljää kertynyttä
kiloa. Tämä ponnettomuus on täysin henkistä. Kipinää juoksuun ei vaan oikein tahdo enää olla.
Joskus, hyvin harvoin tulee haikailtua kisatunnelmien perään, mutta mitään paloa ei siis ole.

Toisaalta se syy miksi lenkkeilyn aikanaan aloitin on edelleen se seikka, mikä puoltaa juoksentelun
jatkamista. Käyn edelleeen vuorotyössä ja siellä jaksaminen vaan on paljon helpompaa hyväkuntoisena.
Ensi keväänä täällä kotinurkilla juostais veteraanien SM mara, mutta sekään ei oikein innoittajana jaksa
toimia, enkä siihen ehtisi edes riittävästi harjoitella.

Kuten huomaatte, kovin on epävarmalla pohjalla tämä jatkaminen, mutta kyllä minä sen päätöksen
taidan olla kuitenkin tehnyt. Vielä kerran pojjaat, mennäänpäs tuon suon yli että heilahtaa!
Eihän tässä kuitenkaan kaloja olla, kuolleita ainakaan, joten rimpuillaan sitä virtaa vastaan nyt vielä
tovi. Josko se vatsapuolikin pysyis niitä pohjan kiviä raapimassa.

Voihan se olla, että kuntoon päästessä homma alkaa taas maistumaan, sitä odotellessa....