maanantai 3. lokakuuta 2011

Pirkan hölkkä 2011

When i woke up this morning....
Yö oli ollut kylmä, mittari näytti aamu kahdeksalta  2º. Pellot oli kevyen kuuran verhoamat.
Kevyiden koipieni suojaksi oli siis harkittava jotain muuta kuin shortseja.

Reppu oli jo edellisenä ehtoona harkiten pakattu, joten eipä tarvinnut muuta kuin syödä kevyt aamupala ja sännätä perinteiseen tapaan viime tipassa Tehtaan kentälle.

Pitkään olin harkinnut, kuinka lähtisin matkaa taivaltamaan. Kuvittelin jotenkin olevani kohtuu kunnossa, joten päätin että lähden tekemään kunnon mukaista suoritusta jotta näkisi missä mennään.
Alusta alkaen oli meno tahmeata ja jo ennen Rutajärveä oli takareisissä tuntemukset vastaavat, kuin yleensä ennen Taivalpirttiä. Sykkeetkin hakkasivat 170.n kieppeillä. Päätin kyllä että nyt en niitä sen kummemmin seuraile, ovat mitä ovat.

Rutiksen jälkeen meno alkoi kuitenkin maistumaan ja juoksu tuntui hetken jopa helpolta. Siirryttäessä takaisin poluille vauhti putosi lähes minuutin kilometrillä. En alkanut kuitenkaan ohittelemaan ja voimiani siten tuhlailemaan. Päätin että kerätään nyt sitten voimia lopun mäkiosuuksille.

Kuten niin useasti ennenkin, sain kiihdytettyä vauhtia taas siellä Tampereen puolen asuma-alueille tultaessa.
Muutamasta tasaisesta peesistä oli apua vauhdin säilyttämisessä. Toiseksi viimeisen huollon jälkeen lähdin
taas hieman kiristämään vauhtia, koska meno tuntui vielä helpolta.
Hervannan nousut verottivat voimia siten, että viimeiset kolme kilometriä oli aikas raskaat.
Väkeä tuli tasaiseen tahtiin selkä edellä vastaan, joten motivaatio kovaan vauhtiin pysyi kivasti yllä.
Tuolla viimeisellä kilometrillä ohitseni pyyhälsi kuitenkin pari juoksijaa, joten palauduin nopeasti maanpinnalle ja totesin ettei heidän peräänsä ollut mitään asiaa tiukasta yrittämisestä huolimatta. Maali lähestyi vääjäämättä ja kuullessani jo maalialueen kuulutuksia huomasin edelläni erään tutun selän. Vaikka kuinka temmoin, en saanut häntä enää kiinni, vaan tämä mokoma ehti livahtamaan edelleni "maalikarsinaan" jossa ohittaminen oli kielletty. Eroa meille kertyi selvät kaksi sekunttia. Hauska huipennus hölkälle!

Maalissa olinkin sitten yllättävän väsynyt. Ajatukset jotenkin kaksijakoiset. Saavutin ajan jonka arvelin olevan mahdollista saavuttaa, mutta samalla olin pettynyt siittä, että todella olen näin kaukana siittä kunnosta jossa pitäisin itseäni hyvä kuntoisena.
Töitä siis on edessä....

Niin, niitä speksejä: 33km. 2:43.42 (4.58/km) avg.HR 170 max 186
Niin 2. Se oli sitten kymmenes Pirkan hölkkä.