keskiviikko 17. elokuuta 2011

Jos minne lie, polkuni vie.

Tiistai päivä ja iltarastit. Tarkoitus olis, että suunnistusta sais pidettyä ajoittain mukana juoksuharjoittelussa ja tuomassa erillaista ärsytystä koiville.
Oikeastaan nämä metsäreissut toteuttaa mun viikon kovan harjoituksen virkaa ja kaikki muu on sitten enemmän tai vähemmän kevyttä haahuilua.
Vaimo oli lähtenyt tuttavamme kanssa jo aiemmin rasteille tyttäriemme kera, joten mulla ei ollut autoa käytössä vaan päädyin mielestäni oivalliseen ratkaisuun ja lähteä paikalle juosten.
Rastit ei onneksi olleet kaukana joten verryttelymatkaa tuli kohtuulliset 6km. Saavuin paikalle viimetipassa, n. 10min ennen viimeistä mahdollista radalle lähtöaikaa. Ajattelin mielessäni, että toimitsijat joutuu odotteleen mua pitkän tovin ja että eivät varmaankaan olis päästänyt mua enää radalle jos tietäisivät mun eksymisprosenttini varsin korkeaksi.
Kaksissa edellisissä iltarasteissa kun on tullut jätettyä leikki kesken erinäisten (teko)syiden vuoksi.
Olivat mulle tyrkkäämässä A tai B- radan karttaa, mutta vaikka ilmeisen kuivakka habitukseni johtikin järjestäjiä harhaan en antanut ehkä tahallisen imartelun sumentaa ajatuskykyäni vaan nöyränä poikana valitsin C- radan.
Tässä vaiheessa ajatuskykyni oli siis vielä jotenkin teävä, mutta sitä mukaa kun matka eteni, alkoi tutuksi tullut hapuilu.
Ekalle rastille valitsin hieman kiertävän reitin, vaikka suunnalla olis päässyt nopeampaa. Polkua pitkin juostessa eksymisvaara olisi kuitenkin pienempi.
Toiselle sitten meninkin suunnalla. 600m.n matka nousi loivaa ylämäkeä helposti edettävässä maastossa, leikaten mäen laen lievästi vasemmalta rastia lähestyttäessä topparina olisi polku, jonka jälkeen tiheämpään metsään työntyvä suon reunustava helppokulkuisempi niemeke. Rasti löytyi helposti.
Vaikka rastiväli vaikuttaisikin helpolta niin vaimo on neuvonut silti ottamaan suunnan, tämä on varmasti kohdallani viisautta.
Niinpä nytkin otin suunnan ja lähdin palaamaan takaisin polulle lukien samalla karttaa.
Kaupin Minna kertoo kartanlukuharjoituksissa lukevansa juostessaan romaania, mutta mulle tuottaa tuskaa edes pystyä lukemaan karttaa kävelyväuhdissa.
Tuskaa kirjaimellisesti, sillä siinä edetessä tuiskahdin kanervikkoon turvalleni. Rillit lensi päästä ja polvessa tuntui pientä jomotusta.
Keräsin siittä luuni kasaan ja jatkoin matkaa. Ajattelin kuitenkin varmistaa suunnan vielä kompassista. Tässä vaiheessa totesin, että eihän mulla näy kompassitaulun takaa keskisormea ollenkaan!!!
En kuitenkaan alkanut sitä kanervikosta etsimään, vaan totesin, että se sojottaa siellä takana kohti kämmenselkää 90º kulmassa...
Sev verran täytyy kipua kestää, että päätin nyppästä sormen takaisin paikalleen. Ei tuntunut missään, joten päätin jatkaa matkaa.
Kolmos rasti oli taas hyvin selkeä kivenlohkare läheisen jyrkänteen reunalla.
Tämän jälkeen typerä ratkaisu reitinsuunnittelijoilta juoksuttaa hakkuuaukiolla 400m,n matka.
Onneksi päätin kiertää aavistuksen aukion reunalle, missä havaitsin metsän puolella kartassa olemattoman
motouran. Tällä välillä sain pidettyä mielestäni mihekästä maastovauhtia ja aloin jo haaveilemaan hyvästä loppuajasta.
Vitos rastikin löytyi helposti ja kohde näkyi jo kaukaa, rastimääreessä oli kivi joka oli kuusi metriä korkea!

Teen tähän selkeän kappalejaon, koska tästä eteenpäin kaikki menikin ihan päin....
Otin siis vitoselta suunnan, tarkoituksena raivata tie läpi tiheikön, mutta sitten irtosi päästä joku mutteri tai ruuvi ja päätin palata takaisin, kiertää helpompikulkuista maastoa alakautta ja nousta mäkeä vasta tiheikön jälkeen. Todella typerä ratkaisu, sillä matkaa tuli paljon enemmän, eikä tuolla vaihtoehdolla juuri kiintopisteitä löytynyt. Lisäksi ajauduin mäkeä ylös noustessa liiaksi oikealle ja paikansin itseni väärästä paikasta vahvasti uskoen olevani kartalla.
Tässä vaiheessa kävi jo sääliksi järjestäjiä ja päätin luovuttaa leikin. Siis nokka kohti maalia, mutta nyt sitten lähdinkin maalin sijasta aivan vastakkaiseen suuntaan.
Onneksi maasto oli osittain tuttua ja havaitsin virheeni JO 500m.n juoksun jälkeen. Mutta tästä tuli taas turha kovavauhtinen maastokilometri.
Maalissa totesin että eihän mulla nyt niin kauaa siellä mennytkään aikaa, kuin miltä se ryteikössä rämpiessä tuntui, mutta keskeytys mikä keskeytys.
Tulipa siellä metsässä mieleen Juicen biisi jossa lauletaan: "Mistä tullut oon, tiedä en. Tietää en haluakkaan. Määränpää kuinka tietäisin sen, mieti en mä vaellan vaan"


Enää ei siis ollut muuta jäljellä kuin kotimatka. Yllättävän kovalle se suunnistus kuitenkin tuntui, sillä en millään tahtonut jaksaa juosta koko matkaa, vaan väliin oli pakko kävellä. Toivoin jo että joku korjaisi väsyneen talteen.
Mahtoi olla muutamalla tutulla jotka mut tuossa autoillaan ohitti ihmettelemistä, kun siinä pyörätiellä hämmästelin vielä karttaa kotiin juostessa. Eikö se kotionsa enää löydä ilman karttaa?!

Tänään käytiin sitten vielä rikospaikalla verryttelemässä ja katsomassa kuinka kaikki olisi pitänyt mennä.
Ilokseni totesin, että itseäni paljon parempi suunnistajavaimo olis tehnyt samat valinnat aina sinne vitos rastille asti.
Kutonenkin sieltä tälläkertaa löytyi. Seiska rasti olisikin sitten ollut helppo polkuosuus....

Noh, eipä mitään. RTG.ssä ei nivelessä havaittu venähdystä kummempaa joten harjoitukset jatkuu !!!


tiistai 2. elokuuta 2011

Putkisto.

Kylläpä tuntuu olevan vaikeaa päästä säännölliseen liikuntaan kiinni. Tulee tuollaisia useamman päivän taukoja tämän tästä.
Pälkäneellä on tullut käytyä harhailemassa rastimetsässä ja jotain yksittäisiä reenejä pelkkää juoksua, kevyitä pääosin.
Ihan mukavasti on kaikki kulkenut, mutta sitten seuraavana päivänä ei ole saanut itseään niskasta kiinni, jotta olis saanut hilattua persoonansa baanalle.
Tänään aamusta kävin taas hilpaseen ton pellon ympäri. Aamulenkeissä on mukavaa se, että levänneenä sykkeet on todella alhaiset. Jos vielä malttaa tehdä lyhyet venyttelyt ennen lenkkiä niin vot, kyllä kelpaa köpötellä.

Tänään tein sitten jotain todella radikaalia! Ilmottauduin Pilates/ Putkisto kurssille joka alkaa sitten syksymmällä.
Voipi olla että on äijät kurssilla harvassa, mutta saavatpa huomata, että mun putkistossa ei tukoksia ole !
Joutuvat käyttämään reppanat kaasunaamareita !