keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Vaudikkaampaa.

No huh, huh! Tuo oli päällimmäisenä mielessä kun palailin tulille tämän päivän lenkiltä.
Ajattelin muistella miltä se vauhdinpito tuntuu juoksuharjoittelussa, tuntuihan se...
Normi verrat ja kuusi kilsaa reippaan puoleista lätkyttelyä maraton sykkeillä.
Eka kilsa meni vielä helpoilla fiiliksillä, mutta sitten alkoi kummasti puuskuttamaan.
Pientä vastatuulta oli tuonne kivikylään päin mennessä ja aurinko selän takana, joten
ei siinä vielä kummemmin keittänyt.
Takaisin palatessa alkoi soija jo virtaamaan oikein huolella. Keittämispisteen lähestyessä
syke nousi samaan tahtiin.
Viimeisellä kilsalla nostin vauhtia vielä hieman, olisko vauhdit lähtenyt 5 min. tasosta ja
toi vika meni sitten 4.30 vauhdilla.
Hatuiks taas loppuverrat.

Matkaa tuli siis kympin verran kokonaisaikaan 55:12.3
 Reippaan osuuteen (6km) aikaa n.29:37.xx
Kyllähän toi taas oudokseltaan koivissa tuntui, mutta jo nyt ihan palautunut olo.
Jos vaikka kerran viikkoon sais tässä vaiheessa tehtyä tuollaisen yhden kovemman niin
hyvä olis.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Ehkä

On nämä aamuvuorot vaan raskaita. Yhtä koomaa kaiken päivää.
Tänäänkin rojahdin sohvalle ja olin jo varma etten siittä nouse ennen idol.... iltatoimia.
Jotenkin sain kuitenkin solmittua kengät jalkaani ja raahattua itseni baanalle.
Ne harvat juoksulenkit mitä talvella on tullut tehtyä, on mennyt nastoitetuilla kengillä,
joten aika kevyeltä tuntui juosta vanhoilla zoom eliteillä.

Tästä karkaakin ajatus seikkaan, että tämän kevään missio olis löytää jostain
korvaava kenkä noille eliteille, niitä kun ei enää mistään saa...

Alkuun oli aikas kankeeta meininkiä lätkytellä, mutta parin kilsan jälkeen juoksu lähti
kulkemaan. Tässä auttoi varmasti myös tapaamani tuttava, jonka kanssa oli ilo taittaa
loppumatka.
Lenkistä tuli hieman aiottua pidempi, mutta koska juoksu kulki niin hyvin, ei nuo muutamat ekstrakilsat
tuntunut missään.
Vielä kun keli oli varsin leppee ja aurinkoinen, niin mikäs siinä oli juostessa.

Täytyy kyllä nyt tunnustaa, että aiemmat negatiiviset ajatukset juoksusta sai nyt kunnolla tuuletusta.
Ehkä, EHKÄ sitä jonkun lyhyemmän kisan vois ottaa tavoitteeks loppu keväälle...

Statistiikkaa: 11Km. 1:08.30 (n.6.10/km) Avg.137 (71% max)

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Pirkan hiihto 2011

Tämän vuotiseen Pirkkaan valmistautuminen oli nyt paljon paremmalla pohjalla kuin viime vuonna, jolloin hiihdin reppuhiihdon varsin vähäisellä harjoittelulla. Tuolloin taisi harjoittelukilometrejä tulla noin 200.
Juomahuoltoni, mikä siis reppuhiihdossa on paljolti omalla kontolla, epäonnistuis tyystin juomareppuni letkun jäädyttyä jo alkumatkasta. Myös pitoteipit lähti suksista heti kättelyssä ja jouduin pysähtelemään suksien voiteluun tämän tästä.
Vertailu siis näiden nautintojen kesken on hieman vaikeaa. Aikaa tuolloin meni 8:50.55 keskisykkeen ollessa 156.

Tällä kertaa hiihtoharjoittelua kertyi puolet enemmän, lisäksi juoksua jonkin verran.
Harjottelu on ollut varsin nylkkymäistä tasavauhtista puurtamista. Oman mittapuuni mukaan hieman pidempiä lenkkejä sain tälle talvelle myös enemmän kuin viime vuodelle.

Suksien voitelun tein Startin sivujen ohjeen mukaisesti. Yllättävän kova homma yhden suksiparin duunaamisessa.(Kolme paria siis oli tehtävä.) No täytyyhän se suksi saada toimimaan hieman pidempään, päivän mittaan muuttuvan kelin mukaan.
Ihan kohtuu hyvin tuo tälli toimi. Pito oli mallia seinä. Luisto olisi voinut olla parempi. Vaikka laskuihin lykin itseni aivan edellisen kannoille, niin siinä imussa ei vaan pysynyt. Loppu matkasta se jo alkoi hieman jurppimaan...
No eipä loppumatkasta vielä enempiä. Perillä Niinisalossa olimme järjestäjän linja-auto kyydillä hieman kuuden jäljestä. Pakkanen kiristyi hieman aamun siinä valjetessa noin -7ºn. kieppeille. Kun kaikki oli valmista nakkasimme reput rekan lavalle maalialueelle toimitettavaksi ja lähdimme kävelemään kohti lähtöaluetta.
Alku oli todella tasaista ja jäistä latu-uraa, jota oli helppo lykkiä menemään. Nopeasti matka siinä taittuikin, puoliväliin tultiin yllättävän nopeasti ja helposti. Lentokentältä eteen päin oli ilma lämminyt jo jonkin verran, joten latu tuntui olevan aavistuksen pehmeämpi. Ladulla olevat roskat tökki pohjissa, mutta eivät sentään kiinni tarttuneet, harmitti ne kuitenkin.
Lentokentältä startanneen puolimatkalaiset aiheutti vauhdin pientä notkahdusta, kun heittiä joutui ohittelemaan
siinä ladun keskellä tasatyönnellen. Kyröskoskella jätin lihaskeiton syömättä paljolti tämän takia, pääsi suuremmasta osasta ohitse tuolla huollolla, loput kulkivatkin jo sen verran reipasta vauhtia etteivät vauhtia hidastaneet.
Kyröskosken jälkeen alkoi reitin nousuvoittoisin osuus. Etenkin Rokkakosken nousua kuulee monen kauhistelevan, mutta ei se nyt niin kamala ole, vaikka hieman voimille käykin. On se sentään suurimmalta osin hiihdettävää nousua. 85m. kolmen kilometrin matkalla, lukeepi järjestäjän esitteessä.
Pentinmaalta etiäp päin alkoi matkanteko jo tuntumaan, pyrin hiihtämään mahdollisimman paljon jalalla, jotta sain säästettyä naruja lopun nousuihin. Käytännössä vuoropotkuista tasatyöntöä etenin, muiden lykkiessä tasuria menemään. Tätä hieman ihmettelin, tuohan tuo jalkojen käyttö selvästi lisää vauhtia, ainakin omaan hiihtoon.
Aika hyvin sain pidettyä vauhdin tasaisena väsymyksestä huolimatta. Julkujärven huollon skippasin kokonaan, koska matkaa ei siittä yhdeksää kilometriä enempää maaliin ollut. Kyllä ne muutamat viimeiset kilsat vaan pitkiltä tuntuivat! Kuitenkin Teivon ravirata tuli vastaan sen verran yllättäen, ettei loppukiriä oikein ehtinyt ottamaan, mitä nyt siinä loppusuoralla yritin tyylitellä vauhdikkaammin hurraavan yleisön mieliksi =)

Kelloni pysäytin aikaan 6:40.08. Olin aikas yllättynyt tuosta ajasta ja hetken epäilin jotenkin kämmänneeni ajanoton kanssa. Ajan oton kanssa kämmäili myös järjestäjä, jonka tietokoneet kaatuivat, eikä virallisia aikoja ollut heti saatavilla. Nyt ne sieltä sivustoilta kyllä jo löytyvät. NAPS
Keskisykkeeksi tuli 155 mikä on oikeastaan sama kuin edellis kertaisessa reppuhiihdossa. (156) Keskimääräiseksi km vauhdiksi tuli 4.26/km.

Suihkussa käynnin jälkeen vaihdoin kuivat vaatteet ylle ja jäin odottelemaan vaimon ja pojan maaliin tuloa.
Vaimo hiihteli kokomatkan ja poika puolikkaan. Samaan aikaan hyökin sieltä saapuivat verraten hyvä voimaisina. Eikä se poikakaan mahdottomana pitänyt ensi vuoden osallistumista !!!

Vielä joitakin irtohuomioita:
  • Harjoitusmäärät ovat edelleen aika olemattomat, n. 600 kilsaa ennen Pirkkaa vois olla optimi.
  • Harjoitus lenkit olleet tasavauhtisia, monipuolisemmalla harjoittelulla sais kaiketi vauhtia lisää.
  • Yläkropan voimaharjoittelua kannattais syksyllä tehostaa, se kun on kesän aikana päässyt liian helpolla.
  • Kesällä kannattais tehdä myös tasatyöntöharjoituksia. Tt.n osuus on kuitenkin matkan teossa huomattava.
Hyvä reissu, tästä saa taas Kosolti motivaatiota kevään harjoitteluun, mikä taitaakin olla runsaan pyöräilyn maustamaa !