sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Kuollut kala?

Nyt aletaan oleen sellaisella vedenjakajalla, että vielä vois kerran panostaa juoksuharjoitteluun.
Kovin kapea ja hiljalleen kulkee se uoma. Toinen haarauma on sitten leveämpi ja se virta vie
sitten jo kovalla vauhdilla. Jälkimmäistä virtaa ei enää vasten käydäkkään.
Jos näitä vertauksia jatketaan niin lisätään vielä yksi sellainen. Vertaus kuolleista kaloista.
Vain kuolleet kalat menevät virran mukana.

Totutun sekavaa löpinää, juu tiedetään. Tahdonpa vaan todeta, että vuosi on lopuillaan ja jälleen
kerran on harjoittelu ollut peräti flekmaattista.
Koska olen aina pyrkinyt rehellisyyteen, täytyy minun nyt todeta että jos tähän alan lisäileen syitä
miksi en ole harjoitellut, niin ne hyvin todennäköisesti olisivat tekosyitä.
Mä vaan oon ollut niin laiska paska. - and taht's it!

Noin niinkun periaatteessa ei siis mitään fyysistä rajoitetta ole, ellei sellaiseksi lasketa neljää kertynyttä
kiloa. Tämä ponnettomuus on täysin henkistä. Kipinää juoksuun ei vaan oikein tahdo enää olla.
Joskus, hyvin harvoin tulee haikailtua kisatunnelmien perään, mutta mitään paloa ei siis ole.

Toisaalta se syy miksi lenkkeilyn aikanaan aloitin on edelleen se seikka, mikä puoltaa juoksentelun
jatkamista. Käyn edelleeen vuorotyössä ja siellä jaksaminen vaan on paljon helpompaa hyväkuntoisena.
Ensi keväänä täällä kotinurkilla juostais veteraanien SM mara, mutta sekään ei oikein innoittajana jaksa
toimia, enkä siihen ehtisi edes riittävästi harjoitella.

Kuten huomaatte, kovin on epävarmalla pohjalla tämä jatkaminen, mutta kyllä minä sen päätöksen
taidan olla kuitenkin tehnyt. Vielä kerran pojjaat, mennäänpäs tuon suon yli että heilahtaa!
Eihän tässä kuitenkaan kaloja olla, kuolleita ainakaan, joten rimpuillaan sitä virtaa vastaan nyt vielä
tovi. Josko se vatsapuolikin pysyis niitä pohjan kiviä raapimassa.

Voihan se olla, että kuntoon päästessä homma alkaa taas maistumaan, sitä odotellessa....

maanantai 3. lokakuuta 2011

Pirkan hölkkä 2011

When i woke up this morning....
Yö oli ollut kylmä, mittari näytti aamu kahdeksalta  2º. Pellot oli kevyen kuuran verhoamat.
Kevyiden koipieni suojaksi oli siis harkittava jotain muuta kuin shortseja.

Reppu oli jo edellisenä ehtoona harkiten pakattu, joten eipä tarvinnut muuta kuin syödä kevyt aamupala ja sännätä perinteiseen tapaan viime tipassa Tehtaan kentälle.

Pitkään olin harkinnut, kuinka lähtisin matkaa taivaltamaan. Kuvittelin jotenkin olevani kohtuu kunnossa, joten päätin että lähden tekemään kunnon mukaista suoritusta jotta näkisi missä mennään.
Alusta alkaen oli meno tahmeata ja jo ennen Rutajärveä oli takareisissä tuntemukset vastaavat, kuin yleensä ennen Taivalpirttiä. Sykkeetkin hakkasivat 170.n kieppeillä. Päätin kyllä että nyt en niitä sen kummemmin seuraile, ovat mitä ovat.

Rutiksen jälkeen meno alkoi kuitenkin maistumaan ja juoksu tuntui hetken jopa helpolta. Siirryttäessä takaisin poluille vauhti putosi lähes minuutin kilometrillä. En alkanut kuitenkaan ohittelemaan ja voimiani siten tuhlailemaan. Päätin että kerätään nyt sitten voimia lopun mäkiosuuksille.

Kuten niin useasti ennenkin, sain kiihdytettyä vauhtia taas siellä Tampereen puolen asuma-alueille tultaessa.
Muutamasta tasaisesta peesistä oli apua vauhdin säilyttämisessä. Toiseksi viimeisen huollon jälkeen lähdin
taas hieman kiristämään vauhtia, koska meno tuntui vielä helpolta.
Hervannan nousut verottivat voimia siten, että viimeiset kolme kilometriä oli aikas raskaat.
Väkeä tuli tasaiseen tahtiin selkä edellä vastaan, joten motivaatio kovaan vauhtiin pysyi kivasti yllä.
Tuolla viimeisellä kilometrillä ohitseni pyyhälsi kuitenkin pari juoksijaa, joten palauduin nopeasti maanpinnalle ja totesin ettei heidän peräänsä ollut mitään asiaa tiukasta yrittämisestä huolimatta. Maali lähestyi vääjäämättä ja kuullessani jo maalialueen kuulutuksia huomasin edelläni erään tutun selän. Vaikka kuinka temmoin, en saanut häntä enää kiinni, vaan tämä mokoma ehti livahtamaan edelleni "maalikarsinaan" jossa ohittaminen oli kielletty. Eroa meille kertyi selvät kaksi sekunttia. Hauska huipennus hölkälle!

Maalissa olinkin sitten yllättävän väsynyt. Ajatukset jotenkin kaksijakoiset. Saavutin ajan jonka arvelin olevan mahdollista saavuttaa, mutta samalla olin pettynyt siittä, että todella olen näin kaukana siittä kunnosta jossa pitäisin itseäni hyvä kuntoisena.
Töitä siis on edessä....

Niin, niitä speksejä: 33km. 2:43.42 (4.58/km) avg.HR 170 max 186
Niin 2. Se oli sitten kymmenes Pirkan hölkkä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Tikkataulun pohja.

Vääjäämättä lähestyy perinteikäs Pirkan hölkkä. Tällä kertaa ei ruska ehdi meitä täydellä loistollaan riemastuttamaan, vain siellä täällä läikehtii keltaista puiden lehvistössä.
No eipä haittaa, hieman kostealta vaikutti ainakin reitin alkupää, tuolla pohjoispuolen puruilla, kun kävin
siellä tiistaina hieman raahustamassa.
Ei todellakaan kovin lennokas ollut askel, nivusissakin tuntui kummaa kirrausta ja sitten ihan vaan juoksuun
liittyen...
No eipä haittaa sekään, maaliin kuitenkin tullaan ilman kummempia mukkuloita.
Tänään alkoi hiilaritankkaus, maltomömmöö ja geeliä uppoaa hammaslääkäriliiton suosituksista viisveisaava
määrä. Nestettäkin pitäis saada menemään reippaan laisesti, jotta hh.t imeytyis kunnolla.
Täytynee käydä lainaamassa tuolta viereiseltä vanhainkodilta kroonikkovaippoja, ihan varmuuden vuoksi
jos vaikka ratkeamaisillaan olevan rakon kontrolli ei yöllä aivan täydellisesti toimisikaan.
Hakalan Pepe, wannabe ruotsalaisten tikkataulun pohja, on luvannut föön- tuulien saattelemana lämmintä
keliä, ainkin torstaille. Saas nähdä millainen ilmanala vallitsee sitten sunnuntaina, kun aamulla yhdeksältä startataan.
Tähän asti olen aina juossut pitkillä housuilla ja paidalla tuon reitin, kun alustakin on ollut useasti jo kuurassa.
Tänä vuonna saattaa käydä niin, että minäkin uskaltaudun kokeilemaan juoksua lyhkäsillä. Ehkä paidan vois
ottaa pitkähihaisen ja sitten vaan kääräsis ne hihat ylös, jos tarvis tulee.

Tässäpä vähän näitä alustunnelmia. Mieleeni kirpoaa Hassisen koneen reipashenkinen renkutus:
Reippaina käymme rekkain alle! Tämän kappaleen äärellä- Hiljentykääämmmme.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Vko.37

Ma. Lepo

Ti, 14.2 Km Reipas 1:11.39
- Liikaa vaatetta päällä.
- Ajassa mukana säätämistä....

Ke. 7,8 Km Kevyt 48:16

To. Lepo

Pe. 8 Km PK 50:49.5 (6.16/km) 139/149
- Ei hyvä

La. Lepo

Su. 20.06 Km. 2:05.39 (6.14/km) 144/160
- Tuntuma juoksuun nyt OK, syke nousi kuitenkin turhan herkästi.

Viikkoon 49.97 Km. Pitäiskö käydä vielä kolmekymmentä metriä tempomassa?

Pirkkaan nyt pari viikkoa. Jos sitä ei ihan täysiä juokse, niin vois vielä yhden kovemman
viikon rykästä. Jos taas yrittää aikaa, niin pitäis vissiin alkaa keventeleen jo hiljalleen.
Vähän turhalta tuntuu tuo ajan hakeminen, ei kuitenkaan mitään saumoja enkkoihin, eikä
edes testimielessä ole sitä tarvetta pinkoa- tavoitteet kun on vielä niin kaakana.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Odotellessa

Vähän oli nuhruisen näköinen päivä tänään, tasaisen harmaata. Harmautta piristämään päätin käydä venkoilemassa reippaampaa ravia sillä välin, kun pojjaat olisi hiihtäjien kuntopiirissä.
Kuntopiirit on tuolla uuden lukion liikuntasalilla, hieno paikka. Ovet tosin siellä on aina lukossa ja sisään pääsee
vain avaimella tai jos joku tulee sisältä avaamaan oven.
Tämä muistui mukavasti mieleeni, kun ovi naksahti perässäni kiinni ja huomasin, että mulla oli vielälä takki päällä. Tarkoitus oli siis juosta pelkällä paidalla.
Uskomaton oli soijan määrä minkä tuo vaatetus sai aikaan, helposti olisi joku voinut seurata tekemääni vitosen lenkkiä pelkästään hikivanaa seuraamalla.
Oli toki tarkoitus juosta enemmän, mutta kun keitti niin pahasti, päätin jättää leikin siihen.
Palatessani lukiolle tapasin yhden kaverin, jonka kanssa on ennenkin lenkkiä tullut heitettyä. Ei mua kauaa tarvinnut puuduttaa seuraksi uudelle lenkille. Ylimääräisen takin survoin lukion pihapenkkien alle, puhelimen vaan nappasin mukaan, ettei hipit sitä varasta.
Aikaa meillä oli vielä vajaa tunti käytettävistä, mutta aiottuun lenkkiin olisi mennyt reilu sellainen.
Vaihtoehtoina olisi siis lyhentää matkaa tai juosta kovempaa....
Ette saa edes arvata kumpi näistä valittiin.

Yhteensä matkaa tuli siis vähän reilu 14 kilsaa ja aikaa takin piilottamisineen kului 1:11.39
Sykkeet takoi päälle mara ka.n eli yli 165. Vauhti souti 4.30 ja 4.50 välillä.
Eikä siihen harmauteen juuri tullut kiinnitettyä huomiota. Hienoa oli huomata myös että se syksy sieltä
tulee. Vielä kun saadaan niitä rapsakoita kelejä jolloin kirkkaat lehdet ja jäätyneet lätäköt rasahtelee
askeleen alla.

torstai 8. syyskuuta 2011

Häröilyä.

Pitkästä aikaa on takana ehjä kahden viikon harjoitussetti. Juoksentelut on tuntunut alkuun aika hankalilta. Sykkeet ovat olleet aluksi hieman koholla, mutta asettuneet sitten kokolailla normaaleille tasoille.
Suurempia fyysisiä vaivoja ei ole ollut, joten ihan hyvillä mielin tässä jo nyt mennään kohti syksyä ja sitä
alkavaa talvea, joka sieltä on tulossa.
Nythän on lupailtu/peloteltu, että tulis leuto talvi. Hiihdon kannalta huono, eikä se välttämättä juoksunkaan
kannalta kovin hyvä asia ole. Loskasohjo kun ei mieltä kummemmin ylevöitä.

Pirkan hölkkään on myös tullut ilmottauduttua. Tämän vuotinen hölkkä onkin sitten mallia Juhla, koska noita
osallistumisia on tämän jälkeen takana kymmenen!
Aikatavoitteet ei kummosia ole, kunhan alle kolmen tunnin menee, että ehtii iltavuoroon töihin.

Sitten jotain tarkemmin harjoittelusta, laitetaan nyt kerrasta tuo mennyt kaksiviikkoinen:


Vko 34

Ma. 5.7 km Kevyttä juoksua 38:11,4(6.41/km) 137/147
- Väsynyttä meininkiä.

Ti. n. 4 km. Suunnistus n.48 min. 163/194
- C- rata ja vaihteeksi kaikki rastit löytyi KAAMEASTA sekoilusta huolimatta
- Hyvin Korkeakankaan maastot nostaa sykettä. Max. yli maksimin!!!

Ke. 5.4 km Palauttelua 45:27 130/163
- Lopussa 5 X 70m rennosti loivaan alamäkeen.
- Hakan YU.n junnuja matkassa.

To. Lepo

Pe. 5.9 km. PK 35:44.6 (6min/km) 142/183
- i58

La. Lepo. Paitsi lasten kanssa kentällä pientä kilvoittelua. Korkeutta, pituutta, keihästä, 60m. 400m.

Su. 20,3 km. Pitkä 2:06.59 (6.13/km) 141/158
- i60

Viikkoon 41.3 km.


Vko 35


Ma. Lepo

Ti. 5.8 km. Kevyt 37:34.5 (6.27/km) 138/150
- i58

Ke. 7.1 Reipas. Lopussa Vr 1km. 37:28.4 (5.12/km)
- Alku rauhallisemmin, ei oikein tuntunut hyvältä
- Reippaan osuus n. 4.50 vauhdilla.

To. 10.2 km. PK 1:01.6 (5.57/km) 143/159
- Osin pururadalla.
- i60

Pe. Lepo

La. 5.8 Kevyt 36:26.2 (6.16/km) 137/158
- i60

Su. 19.1 km. Pitkä 1:58.26 (6.12/km) 144/175
- Loppuun kilsa kovempaa n. 4.30 vauhtia

Viikkoon 48 kilsaa.


Semmosta säätöä. Vaatimattomia ovat vielä määrät, eikä ne ennen Pirkkaa kummosiksi ehdi nousta, vaan
eipä haittaa. Ensi vuoden kevääseen on pitkä matka, joten jos meinaa nousujohteisesti sinne edetä, niin eivät
nuo määrät vielä kummoisia parane ollakkaan.

Tällä viikolla on sitten palauteltu. Ma. ja Ti. lepoa. Eilen oli työnantajalla urheilutapahtuma 6- ottelun merkeissä.
Aluksi oli diibadaabaa terveellisistä elämäntavoista ja nukkumisesta, kera sämpylöiden ja kahvin.
Tämän jälkeen siirryttiin kentälle mittelemään voimiamme ja taitojamme yleisurheilun jaloissa lajeissa.
100m meni- joo yllättävän hyvin. 14.7 tais olla aika.
Pituudessa loikkasin 4.60 ja jotain.
Kuulassa röyhäsin roheesti komian kaaren 694 lukemiin....
Keihäs singahti reilu 24m.n päähän.
Korkeudessa nousin 135cm.n majesteetillisiin korkeuksiin.
400m. taittui hyvässä peesissä 1:08 kieppeille.

Kentältä lähdettiin sitten jälkipeleihin ja saunomaan kera asiaan kuuluvien palautusjuomien.
Kiva päivä oli. Kokonaissijoitus oli kuudes, jäin mitalisijoista vajaat sata pistettä.

Tälle viikolle tulee tämänpäiväinen kevyt 7km. ja ehkä vielä sunnuntaina jotain pientä. Lauantai menee
Suomi - Ruotsi ottelussa, joten vahvasti urheilun merkeissä.







keskiviikko 17. elokuuta 2011

Jos minne lie, polkuni vie.

Tiistai päivä ja iltarastit. Tarkoitus olis, että suunnistusta sais pidettyä ajoittain mukana juoksuharjoittelussa ja tuomassa erillaista ärsytystä koiville.
Oikeastaan nämä metsäreissut toteuttaa mun viikon kovan harjoituksen virkaa ja kaikki muu on sitten enemmän tai vähemmän kevyttä haahuilua.
Vaimo oli lähtenyt tuttavamme kanssa jo aiemmin rasteille tyttäriemme kera, joten mulla ei ollut autoa käytössä vaan päädyin mielestäni oivalliseen ratkaisuun ja lähteä paikalle juosten.
Rastit ei onneksi olleet kaukana joten verryttelymatkaa tuli kohtuulliset 6km. Saavuin paikalle viimetipassa, n. 10min ennen viimeistä mahdollista radalle lähtöaikaa. Ajattelin mielessäni, että toimitsijat joutuu odotteleen mua pitkän tovin ja että eivät varmaankaan olis päästänyt mua enää radalle jos tietäisivät mun eksymisprosenttini varsin korkeaksi.
Kaksissa edellisissä iltarasteissa kun on tullut jätettyä leikki kesken erinäisten (teko)syiden vuoksi.
Olivat mulle tyrkkäämässä A tai B- radan karttaa, mutta vaikka ilmeisen kuivakka habitukseni johtikin järjestäjiä harhaan en antanut ehkä tahallisen imartelun sumentaa ajatuskykyäni vaan nöyränä poikana valitsin C- radan.
Tässä vaiheessa ajatuskykyni oli siis vielä jotenkin teävä, mutta sitä mukaa kun matka eteni, alkoi tutuksi tullut hapuilu.
Ekalle rastille valitsin hieman kiertävän reitin, vaikka suunnalla olis päässyt nopeampaa. Polkua pitkin juostessa eksymisvaara olisi kuitenkin pienempi.
Toiselle sitten meninkin suunnalla. 600m.n matka nousi loivaa ylämäkeä helposti edettävässä maastossa, leikaten mäen laen lievästi vasemmalta rastia lähestyttäessä topparina olisi polku, jonka jälkeen tiheämpään metsään työntyvä suon reunustava helppokulkuisempi niemeke. Rasti löytyi helposti.
Vaikka rastiväli vaikuttaisikin helpolta niin vaimo on neuvonut silti ottamaan suunnan, tämä on varmasti kohdallani viisautta.
Niinpä nytkin otin suunnan ja lähdin palaamaan takaisin polulle lukien samalla karttaa.
Kaupin Minna kertoo kartanlukuharjoituksissa lukevansa juostessaan romaania, mutta mulle tuottaa tuskaa edes pystyä lukemaan karttaa kävelyväuhdissa.
Tuskaa kirjaimellisesti, sillä siinä edetessä tuiskahdin kanervikkoon turvalleni. Rillit lensi päästä ja polvessa tuntui pientä jomotusta.
Keräsin siittä luuni kasaan ja jatkoin matkaa. Ajattelin kuitenkin varmistaa suunnan vielä kompassista. Tässä vaiheessa totesin, että eihän mulla näy kompassitaulun takaa keskisormea ollenkaan!!!
En kuitenkaan alkanut sitä kanervikosta etsimään, vaan totesin, että se sojottaa siellä takana kohti kämmenselkää 90º kulmassa...
Sev verran täytyy kipua kestää, että päätin nyppästä sormen takaisin paikalleen. Ei tuntunut missään, joten päätin jatkaa matkaa.
Kolmos rasti oli taas hyvin selkeä kivenlohkare läheisen jyrkänteen reunalla.
Tämän jälkeen typerä ratkaisu reitinsuunnittelijoilta juoksuttaa hakkuuaukiolla 400m,n matka.
Onneksi päätin kiertää aavistuksen aukion reunalle, missä havaitsin metsän puolella kartassa olemattoman
motouran. Tällä välillä sain pidettyä mielestäni mihekästä maastovauhtia ja aloin jo haaveilemaan hyvästä loppuajasta.
Vitos rastikin löytyi helposti ja kohde näkyi jo kaukaa, rastimääreessä oli kivi joka oli kuusi metriä korkea!

Teen tähän selkeän kappalejaon, koska tästä eteenpäin kaikki menikin ihan päin....
Otin siis vitoselta suunnan, tarkoituksena raivata tie läpi tiheikön, mutta sitten irtosi päästä joku mutteri tai ruuvi ja päätin palata takaisin, kiertää helpompikulkuista maastoa alakautta ja nousta mäkeä vasta tiheikön jälkeen. Todella typerä ratkaisu, sillä matkaa tuli paljon enemmän, eikä tuolla vaihtoehdolla juuri kiintopisteitä löytynyt. Lisäksi ajauduin mäkeä ylös noustessa liiaksi oikealle ja paikansin itseni väärästä paikasta vahvasti uskoen olevani kartalla.
Tässä vaiheessa kävi jo sääliksi järjestäjiä ja päätin luovuttaa leikin. Siis nokka kohti maalia, mutta nyt sitten lähdinkin maalin sijasta aivan vastakkaiseen suuntaan.
Onneksi maasto oli osittain tuttua ja havaitsin virheeni JO 500m.n juoksun jälkeen. Mutta tästä tuli taas turha kovavauhtinen maastokilometri.
Maalissa totesin että eihän mulla nyt niin kauaa siellä mennytkään aikaa, kuin miltä se ryteikössä rämpiessä tuntui, mutta keskeytys mikä keskeytys.
Tulipa siellä metsässä mieleen Juicen biisi jossa lauletaan: "Mistä tullut oon, tiedä en. Tietää en haluakkaan. Määränpää kuinka tietäisin sen, mieti en mä vaellan vaan"


Enää ei siis ollut muuta jäljellä kuin kotimatka. Yllättävän kovalle se suunnistus kuitenkin tuntui, sillä en millään tahtonut jaksaa juosta koko matkaa, vaan väliin oli pakko kävellä. Toivoin jo että joku korjaisi väsyneen talteen.
Mahtoi olla muutamalla tutulla jotka mut tuossa autoillaan ohitti ihmettelemistä, kun siinä pyörätiellä hämmästelin vielä karttaa kotiin juostessa. Eikö se kotionsa enää löydä ilman karttaa?!

Tänään käytiin sitten vielä rikospaikalla verryttelemässä ja katsomassa kuinka kaikki olisi pitänyt mennä.
Ilokseni totesin, että itseäni paljon parempi suunnistajavaimo olis tehnyt samat valinnat aina sinne vitos rastille asti.
Kutonenkin sieltä tälläkertaa löytyi. Seiska rasti olisikin sitten ollut helppo polkuosuus....

Noh, eipä mitään. RTG.ssä ei nivelessä havaittu venähdystä kummempaa joten harjoitukset jatkuu !!!


tiistai 2. elokuuta 2011

Putkisto.

Kylläpä tuntuu olevan vaikeaa päästä säännölliseen liikuntaan kiinni. Tulee tuollaisia useamman päivän taukoja tämän tästä.
Pälkäneellä on tullut käytyä harhailemassa rastimetsässä ja jotain yksittäisiä reenejä pelkkää juoksua, kevyitä pääosin.
Ihan mukavasti on kaikki kulkenut, mutta sitten seuraavana päivänä ei ole saanut itseään niskasta kiinni, jotta olis saanut hilattua persoonansa baanalle.
Tänään aamusta kävin taas hilpaseen ton pellon ympäri. Aamulenkeissä on mukavaa se, että levänneenä sykkeet on todella alhaiset. Jos vielä malttaa tehdä lyhyet venyttelyt ennen lenkkiä niin vot, kyllä kelpaa köpötellä.

Tänään tein sitten jotain todella radikaalia! Ilmottauduin Pilates/ Putkisto kurssille joka alkaa sitten syksymmällä.
Voipi olla että on äijät kurssilla harvassa, mutta saavatpa huomata, että mun putkistossa ei tukoksia ole !
Joutuvat käyttämään reppanat kaasunaamareita !

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Vko.28

Ma. 8.3km Kevyt 50:53.9 (6.05/km) 135/148
- i64

Ti. Lepo

Ke. Vr2km + 6km reipas + Vr 2km.
- Reipas kiihtyen maltilla 5.12/km --> 4.47/km
- Sykkeet pysyi hyvin hanskassa nousten 143.sta 164.n ppm.

To. 5.9km. Kevyt 37:14.1 (6.13/km) 130/144
- Juostu suht aikaseen aamulla, siksi matalat sykkeet.

Pe. Lepo

La. 8,3km. PK 48:35.8 (5.48/km) 143/157

Su. 15km. Kevyt 1:33.14 (6.13/km) 137/148
- 2/3 matkasta menoa toppuutellen, sitten fiiliksen mukaan.

Viikkoon 47.5 kilsaa.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

TKO

Tjaah, näköjään on sev verran aikaa edellisestä jutusta, että on tää tekstieditori mennyt sillä välin uusiks.
No kokeillaan ny jotain saada kuitenkin taululle.
Elikkäs aika hiljasta on ollut, tuntuu ettei kovin montaa takaiskua enää jaksa ottaa vastaan. TKO on siis aika lähellä.
Nyt tosin selkä on vähän parempi, mutta eteen taivutuksia se ei suvaitse ollenkaan. Köykästä juoksua se ottaa vastaan suuremmitta purnauksitta. Aikakin on varattuna fysiatrille, jos se vaikka sais kiskaistua tän koukkusen ruodon oikoseks.
Se että pystyn juoksemaan kivuitta on kuitenkin jo jotain ja sikäli turhaa tällainen marina. Tiedän että moni juoksukavereista on tälläkin hetkellä pahasti telakalla ja vaihtaisivat mun kanssa rooleja päikseen lennosta.
Seuraava tavoite on kuitenkin asetettuna kotikisaan maralla ens vuoden loppu keväästä, joten onhan tässä aikaa...
Vähitellen tästä vaan kehittään kuntoa. Aloitan tavallaan alusta, sillä tavoitteellisesta harjoittelusta on jo tovi.
En nyt ala enempää tilittään, jotta jää jotain kerrottavaa seuraavallekkin kerralle.

torstai 5. toukokuuta 2011

6 X 1000

Yövuoroviikkoa mennään, mutta pienoisesta univajeesta huolimatta ajattelin tehdä normi tehoviikon.
Maanantaina kävin juoksentelemassa reippaan puoleista vauhtia yhdeksän kilsaa, verryttelyineen hiukan vajaa 13km. Tiistaina kevyttä palauttelua ja tänään torstaina siis viikon toinen kovempi harjoitus.
Tonnin vetoja lähdin tilskimään, tarkoituksena pitää yllä hiukan maravauhtia kovempaa kyytiä.
Näitä ei olekkaan tullut tehtyä pitkään aikaan, joten ei oikein osannut odottaa vedoilta mitään.

Suhteellisen hyvin ne lähti meneen, mutta sitten lopussa jo huomasi, ettei ihan parhaiden vuosien tasolla enää/vielä mennä ! Toki yövuorotkin vaikuttavat yleiseen vireyteen, mutta ei ne jalkoja sentään voimattomiksi pitäis viedä.
Kuitenkin ihan hyvä maku jäi lenkistä, olihan ilmakin mitä mainioin!
Kuten tuosta alla olevasta kuvasta tarkkaavaisimmat huomaa, ei vauhti pysynyt aivan tasaisena, vaan nitkahti lopussa...

 Huomenna sitten vuorossa taas palauttelua ja jos sais vielä viikkoon sen pitkänlenkin tehtyä, niin olis viikko mallillaan.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Vko.15

Ma. Lepo

Ti. 15.2 km. 1:26.04 148/179 (5.39/km)
- Vr 2km.+ 1000/1000 + Vr 2km.
- Reippaita 6kpl. 5- 5.10/km pari vikaa alle 5

Ke. Palauttelua 6km. 6.12/km

To. Lepo

Pe. 10.3 km. 55:24.9 154/178 (5.24/km)
- Vr 2km. + 2 X 3000/200m + Vr 2km.
- Vedot 4.34 - 4.47/km vauhdeilla. Viimeisellä setillä lopussa kiristäen.

La. Palauttelua 5.9 km. 5,53/km ( 71% maks.)

Su. Pitkä 18.8 km. 1:52.43 141/169 (6.01/km)
- Lopussa muutama kiihdyttely jolla paikkoja auki.

Viikkoon 56.16 km ja kaikki juoksua.
Polvi ei ole oireillut ollenkaan, hieno homma!

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Palauttelua

Eipä näitä keveitä nyt yleensä tule kommentoitua, mutta nyt on ihan pakko!
Niin helppoa ja kevyttä oli meno, ettei paremmasta väliä. Ilma oli mahtava
ja sorkku edelleen sopivan pehmeää.
Jokunen tirpunenkin karjui tuolla pellolla kevätkiimassaan, joten mikäs oli
mennessä!
Eipä nyt kummempaa, muuta kuin speksit tiskiin:
5.9Km. 34:39.9 70% maksimista. (5.53/km) ind.63

perjantai 15. huhtikuuta 2011

2 X 3000

Viikon toinen vauhdikkaampi reeni. Otsikon mukaista menoa kivikylää kohti, tällä kertaa tuota kestopäällysteistä reittiä pitkin.
Huolimatta kovemmasta alustasta, tuo polvi ei ollut millänsäkkään. Hyvä niin.
Pari kilsaa verran merkeissä ja sitten niitä pidempiä maravauhtisia vetoja pari kutaletta, välissä parisataa metriä kävelyä palautuksena.
Viime kaudelta muistelin, että noi maravauhtiset lähti jostain 150.n ppm sykkeen huituvilta. Ilokseni huomasin notta liki samoista sykkeistä lähti liikkeelle nämäkin vedot. Sykekäyrä kyllä nousee vielä jyrkemmässä kulmassa, kuin silloin hyvä kuntoisena...
Ekan kolmosen km vauhdit meni 4.44.n ja 4.47.n väliin ja ne sykkeet sieltä 156.sta päätyen 167 kieppeille.
Tuo 167 on mulla ollut useammalla maralla kokolenkin keskisykkeenä.
Toinen kolmonen oli vähän vauhdikkaampi. Ekan vedon missasin, mutta seuraavat meni 4.37 ja 4.34 min/km vauhdilla.
Sykkeet taasen tokasta kilsasta alkaen 167 ja 174. Vika kilsa ei siis millään muotoa enää maravauhtinen, vaan hieman kovempi.
Loppuun taas kevyttä lömpsöttelyä pari kilsaa.

Tulilla sitten pienimuotoista kuntopiiriä ylä- ja keskivartalon parissa. Jos tässä vielä saunaan kapuais ja menis yöksi töihin, niin olis huomenna sitten aika väsynyttä poikaa, mutta haitanneeko tuo, kun alkaa siittä kuuden pul... päivän vapaat !
Kostoksi yhteiskunnalle alati rappeutuvasta poikien kirjoitustadottumudesta, liitän tähän vielä kuvan tynkää havainnollistamaan keski-ikäisen rappeutuvan kuntourheilian etenemisestä tuolla reitillä.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Tonttuja tonttujen perään.... hmmm.

Kummasti tämä kevät saa mielen halajamaan tuonne baanalle läpsyttelemään.
Mikäpä siellä on nivelvaivaisen painellessa kun sorkkutiet ovat sopivan pehmeitä
ja vaimentavat iskuja juoksijan alla.
Tämä tiistai näyttää muodostuvan vauhdikkaamman juoksun päiväiksi. Siihen se
sopii kuin nyrkki otsaan, onhan maanantai huilailtu ja palauteltu sunnutain pitkikseltä.
Paitsi että en sunnuntaina pitkistä juossut, mutta tulevaisuudessa aion olla perinteisiin
nojautuva juoksija ja pyhitän siis sunnuntain viikon pitkälle reenille.

Tänään otin hieman varovaisemman vauhtikestävyys harjoituksen ja heitin alle
pari kilsaa verraa, tämän jälkeen tonttu / tonttu- meiningillä 11kilsaa etiäp päin.
Tuo reippaampi tonni meni noin 60s. kovempaa kuin vielä PK.n puolella pysyvä
kevyempi tonni. Kevyet meni siis 6.n ja 6.15 haarukkaan alle 145 sykkeillä ja ne
vauhdikkaammat siis 5- 5.10 väliin, paitsi kaksi vikaa vauhdikkaampaa tonnia alle
viidenj, sykkeet näillä alkuun alle mara ka. sykkeiden ja viimeiset siinä tuntumassa.

Mukavasti ja varsin kivasti siellä tarkenee teknisellä kerrastopaidalla ja sen päälle nykästyllä
juoksupaidalla. Ripakinttuja irvokkaasti pilkkasivat trikoot.
Ainoastaan näpit tuppasivat alkumatkasta jäätymään...

Huomenissa vois jotain kevyttä ja lyhyttä pätkää heitellä palauttavan merkeissä, jos ehtii...
Tänään alkaa tosin eka yövuoro tähän kiertoon joten se saattaapi myös viikottaisia harjoituksia
rajoitella.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Vaudikkaampaa.

No huh, huh! Tuo oli päällimmäisenä mielessä kun palailin tulille tämän päivän lenkiltä.
Ajattelin muistella miltä se vauhdinpito tuntuu juoksuharjoittelussa, tuntuihan se...
Normi verrat ja kuusi kilsaa reippaan puoleista lätkyttelyä maraton sykkeillä.
Eka kilsa meni vielä helpoilla fiiliksillä, mutta sitten alkoi kummasti puuskuttamaan.
Pientä vastatuulta oli tuonne kivikylään päin mennessä ja aurinko selän takana, joten
ei siinä vielä kummemmin keittänyt.
Takaisin palatessa alkoi soija jo virtaamaan oikein huolella. Keittämispisteen lähestyessä
syke nousi samaan tahtiin.
Viimeisellä kilsalla nostin vauhtia vielä hieman, olisko vauhdit lähtenyt 5 min. tasosta ja
toi vika meni sitten 4.30 vauhdilla.
Hatuiks taas loppuverrat.

Matkaa tuli siis kympin verran kokonaisaikaan 55:12.3
 Reippaan osuuteen (6km) aikaa n.29:37.xx
Kyllähän toi taas oudokseltaan koivissa tuntui, mutta jo nyt ihan palautunut olo.
Jos vaikka kerran viikkoon sais tässä vaiheessa tehtyä tuollaisen yhden kovemman niin
hyvä olis.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Ehkä

On nämä aamuvuorot vaan raskaita. Yhtä koomaa kaiken päivää.
Tänäänkin rojahdin sohvalle ja olin jo varma etten siittä nouse ennen idol.... iltatoimia.
Jotenkin sain kuitenkin solmittua kengät jalkaani ja raahattua itseni baanalle.
Ne harvat juoksulenkit mitä talvella on tullut tehtyä, on mennyt nastoitetuilla kengillä,
joten aika kevyeltä tuntui juosta vanhoilla zoom eliteillä.

Tästä karkaakin ajatus seikkaan, että tämän kevään missio olis löytää jostain
korvaava kenkä noille eliteille, niitä kun ei enää mistään saa...

Alkuun oli aikas kankeeta meininkiä lätkytellä, mutta parin kilsan jälkeen juoksu lähti
kulkemaan. Tässä auttoi varmasti myös tapaamani tuttava, jonka kanssa oli ilo taittaa
loppumatka.
Lenkistä tuli hieman aiottua pidempi, mutta koska juoksu kulki niin hyvin, ei nuo muutamat ekstrakilsat
tuntunut missään.
Vielä kun keli oli varsin leppee ja aurinkoinen, niin mikäs siinä oli juostessa.

Täytyy kyllä nyt tunnustaa, että aiemmat negatiiviset ajatukset juoksusta sai nyt kunnolla tuuletusta.
Ehkä, EHKÄ sitä jonkun lyhyemmän kisan vois ottaa tavoitteeks loppu keväälle...

Statistiikkaa: 11Km. 1:08.30 (n.6.10/km) Avg.137 (71% max)

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Pirkan hiihto 2011

Tämän vuotiseen Pirkkaan valmistautuminen oli nyt paljon paremmalla pohjalla kuin viime vuonna, jolloin hiihdin reppuhiihdon varsin vähäisellä harjoittelulla. Tuolloin taisi harjoittelukilometrejä tulla noin 200.
Juomahuoltoni, mikä siis reppuhiihdossa on paljolti omalla kontolla, epäonnistuis tyystin juomareppuni letkun jäädyttyä jo alkumatkasta. Myös pitoteipit lähti suksista heti kättelyssä ja jouduin pysähtelemään suksien voiteluun tämän tästä.
Vertailu siis näiden nautintojen kesken on hieman vaikeaa. Aikaa tuolloin meni 8:50.55 keskisykkeen ollessa 156.

Tällä kertaa hiihtoharjoittelua kertyi puolet enemmän, lisäksi juoksua jonkin verran.
Harjottelu on ollut varsin nylkkymäistä tasavauhtista puurtamista. Oman mittapuuni mukaan hieman pidempiä lenkkejä sain tälle talvelle myös enemmän kuin viime vuodelle.

Suksien voitelun tein Startin sivujen ohjeen mukaisesti. Yllättävän kova homma yhden suksiparin duunaamisessa.(Kolme paria siis oli tehtävä.) No täytyyhän se suksi saada toimimaan hieman pidempään, päivän mittaan muuttuvan kelin mukaan.
Ihan kohtuu hyvin tuo tälli toimi. Pito oli mallia seinä. Luisto olisi voinut olla parempi. Vaikka laskuihin lykin itseni aivan edellisen kannoille, niin siinä imussa ei vaan pysynyt. Loppu matkasta se jo alkoi hieman jurppimaan...
No eipä loppumatkasta vielä enempiä. Perillä Niinisalossa olimme järjestäjän linja-auto kyydillä hieman kuuden jäljestä. Pakkanen kiristyi hieman aamun siinä valjetessa noin -7ºn. kieppeille. Kun kaikki oli valmista nakkasimme reput rekan lavalle maalialueelle toimitettavaksi ja lähdimme kävelemään kohti lähtöaluetta.
Alku oli todella tasaista ja jäistä latu-uraa, jota oli helppo lykkiä menemään. Nopeasti matka siinä taittuikin, puoliväliin tultiin yllättävän nopeasti ja helposti. Lentokentältä eteen päin oli ilma lämminyt jo jonkin verran, joten latu tuntui olevan aavistuksen pehmeämpi. Ladulla olevat roskat tökki pohjissa, mutta eivät sentään kiinni tarttuneet, harmitti ne kuitenkin.
Lentokentältä startanneen puolimatkalaiset aiheutti vauhdin pientä notkahdusta, kun heittiä joutui ohittelemaan
siinä ladun keskellä tasatyönnellen. Kyröskoskella jätin lihaskeiton syömättä paljolti tämän takia, pääsi suuremmasta osasta ohitse tuolla huollolla, loput kulkivatkin jo sen verran reipasta vauhtia etteivät vauhtia hidastaneet.
Kyröskosken jälkeen alkoi reitin nousuvoittoisin osuus. Etenkin Rokkakosken nousua kuulee monen kauhistelevan, mutta ei se nyt niin kamala ole, vaikka hieman voimille käykin. On se sentään suurimmalta osin hiihdettävää nousua. 85m. kolmen kilometrin matkalla, lukeepi järjestäjän esitteessä.
Pentinmaalta etiäp päin alkoi matkanteko jo tuntumaan, pyrin hiihtämään mahdollisimman paljon jalalla, jotta sain säästettyä naruja lopun nousuihin. Käytännössä vuoropotkuista tasatyöntöä etenin, muiden lykkiessä tasuria menemään. Tätä hieman ihmettelin, tuohan tuo jalkojen käyttö selvästi lisää vauhtia, ainakin omaan hiihtoon.
Aika hyvin sain pidettyä vauhdin tasaisena väsymyksestä huolimatta. Julkujärven huollon skippasin kokonaan, koska matkaa ei siittä yhdeksää kilometriä enempää maaliin ollut. Kyllä ne muutamat viimeiset kilsat vaan pitkiltä tuntuivat! Kuitenkin Teivon ravirata tuli vastaan sen verran yllättäen, ettei loppukiriä oikein ehtinyt ottamaan, mitä nyt siinä loppusuoralla yritin tyylitellä vauhdikkaammin hurraavan yleisön mieliksi =)

Kelloni pysäytin aikaan 6:40.08. Olin aikas yllättynyt tuosta ajasta ja hetken epäilin jotenkin kämmänneeni ajanoton kanssa. Ajan oton kanssa kämmäili myös järjestäjä, jonka tietokoneet kaatuivat, eikä virallisia aikoja ollut heti saatavilla. Nyt ne sieltä sivustoilta kyllä jo löytyvät. NAPS
Keskisykkeeksi tuli 155 mikä on oikeastaan sama kuin edellis kertaisessa reppuhiihdossa. (156) Keskimääräiseksi km vauhdiksi tuli 4.26/km.

Suihkussa käynnin jälkeen vaihdoin kuivat vaatteet ylle ja jäin odottelemaan vaimon ja pojan maaliin tuloa.
Vaimo hiihteli kokomatkan ja poika puolikkaan. Samaan aikaan hyökin sieltä saapuivat verraten hyvä voimaisina. Eikä se poikakaan mahdottomana pitänyt ensi vuoden osallistumista !!!

Vielä joitakin irtohuomioita:
  • Harjoitusmäärät ovat edelleen aika olemattomat, n. 600 kilsaa ennen Pirkkaa vois olla optimi.
  • Harjoitus lenkit olleet tasavauhtisia, monipuolisemmalla harjoittelulla sais kaiketi vauhtia lisää.
  • Yläkropan voimaharjoittelua kannattais syksyllä tehostaa, se kun on kesän aikana päässyt liian helpolla.
  • Kesällä kannattais tehdä myös tasatyöntöharjoituksia. Tt.n osuus on kuitenkin matkan teossa huomattava.
Hyvä reissu, tästä saa taas Kosolti motivaatiota kevään harjoitteluun, mikä taitaakin olla runsaan pyöräilyn maustamaa !

torstai 10. helmikuuta 2011

Pakkashiihtoa

Tänään oli tarkoitus kaverin kanssa käydä heittämässä Rutajärven lenkki, huolimatta 23º pakkasesta.
Koska ensi sunnuntaina hiihdetään Haku-Veikon laturetki, ajattelin laduston olevan erinomaisessa kunnossa.
Osittain näin olikin. Reittiä oli ajettu kissalla ja näiltä osin olikin kuin kiskoilla olis mennyt, mutta sitten oli pätkä
metsäautotielle ajettua latua, oikein kahteen kertaan. Ensin sillä kissalla ja perään rekalla !!! Mitä lie tapahtunut.
Voihan olla kyllä, että se kissa olis sinne tien päähän hajonnut, niin kuin kaverini arveli, ja sitten se on täytynyt sieltä autolla hakea.
Kohta tuon tien jälkeen tullaan metsän suojista korkeajännitelinjalle, jossa tuuli oli harmiksemme tukkinut ladun.
Jouduimme hautaamaan samaisiin kinoksiin myös aikeemme "Rutiksen" lenkistä, koska reitti olisi posottanut kyseistä linjaa pitkät matkat, eikä meistä löytynyt tarpeeksi erähenkisyyttä lähteä tarpomaan upihankeen.
Tyydyimme hiihtämään kympin uraa pitkin takaisin valaistulle ladustolle. Tuosta nyt ei olis tullut siten kummoistakaan lenkkiä, joten päätimme poiketa edestakaisella pistolla, alunperin määränpäänämme olleelle Rutajärvelle johtavalla uralla. Pistolta palattuamme lähdimme vielä heittämään 6.5 kilsan lenkkiä.
Tuolla vikalla lenkillä sattui sitten ikävä episodi ohittaessamme hiihtäjää, jonka olimme tavoittaneet.
Kaverini lähti ohittamaan loivassa alamäessä tätä hiihtäjää ja huomasin, että tämä ohitettava alkoi lykkiä tasatyöntöä siinä vierellä kiristäen. Ponkaisin uralta vauhtia ja pääsinkin mukavasti siihen vierelle.
Kaverini oli jo ohituksen tehnyt, mutta koska tämä toinen hemmo kiristi samalla tahtia, ei siihen väliin jäänyt
riittävää väliä johon olisin voinut noileesti itseni kiilata.
Siinä sitten lykin tasatyöntöä sen tyypin vierellä ja vaikka tämä huomasi, että en siihen eteen mahdu, ei tämä sälli tehnyt elettäkään hidastaakseen tahtia.
Tässä vaiheessa tein sitten lapsellisen ratkaisun ja tökkäsin sauvan siihen sen eteen ladulle...
Onneksi oma sauva ei katkennut, eikä tämä päivänpaiste kaatunut ja satuttanut itseään. (Nämä tässä nimenomaisessa tärkeysjärjestyksessä !) Tiukkasävyistä sananvaihtoa siinä sitten heiteltiin puolin ja toisin.
Hetki tuli siinä sauvottua hieman vihaisemmin, mutta hiihtolenkin kokonaisvaltaista nautintoa tuo onneton ei onnistunut pilaamaan.
Matkaa tuli taitettua aurinkoisessa säässä 25.5 kilometriä. Hieman turhan kovaa oli vauhti itselleni, vaikka pääasiassa sainkin tahtia määrätä. Täytyihän sitä sen verran hiihtää, että ei kaverille kylmä pääse puseroon ! Aikaa kului hieman alle kaksi tuntia, joten vauti oli n. 4.40/km.

Tuosta ohitus hässäkästä vielä. Silloin kun itse olin lapsi ja hiihtelin samaisilla laduilla, minua opetettiin antamaan aina latua nopeammille hiihtäjille. Se oli itsestään selvyys. Kohteliaisuuskin oli silloin toista kuin nyt. Ohittavat hiihtäjät kiitti lähes poikkeuksetta tilan annosta ja saattoivat vaihtaa muutaman sanankin.
Huomaa kyllä näistä latujen kuluttajista ketkä ovat pidemmän linjan hiihtoihmisiä, antavat latua vieläkin pyytämättä ja siinä itsekkin tulee useasti jäätyä sanalle ventovieraiden kanssa.
Ymmärän kyllä, että tilanne on hieman eri nykyään kun baanat ovat leveitä ja ohittaminen helpompaa, mutta kyllä nykyäänkin ohitettavan tulisi tehdä ohittaminen mahdollisimman helpoksi ja turvalliseksi hidastamalla omaa vauhtiaan.
Tilanne on kuulemma jokapäiväistä pääkaupunkiseudun ladustoilla, ei kateeksi käy.

Hiihto on kuitenkin hieno harrastus, eikä sitä muutama ajattelematon hiihtäjä pilaa. Pitäisi vaan paremmin oma maltti säilyttää, eikä provosoitua pienistä. Ensi kerralla aion lykkiä siinä vieressä ja vaikka kehuskella toisen oivaa kirikykyä ja samalla surkutella  omaa rapakuntoa =)

Olisiko se provosoitumista vai - sointia ?

tiistai 8. helmikuuta 2011

Töks.

Pirkan hiihtoon on ilmo jätetty, pientä ahdistusta aiheuttaa se, ettei plakkarissa ole vielä edes kahtasataa kilsaa !
Jonkin verran on lisäksi juoksua seassa, mutta ei sitäkään paljoa.
Retkeily mielessä sen kyllä läpi pääsee heikommallakin kunnolla, mutta olisi ollut kiva kokeilla vähän reippaampaakin vauhtia. No onhan tässä vielä joitain viikkoja jos vaikka jättää keventelyt vain muutamaan päivään.

Pientä harmistusta aiheuttaa edelleen tuo polvi, jota tahtoo särkeä aina juoksua seuraavana päivänä.
19.03.2011 tulee vuosi viimeisimmästä leikkauksesta. Polven sisäsyrjällä on edelleen sellainen kumma
pehmeä patti....
Aiheuttaa jo muuten suunnataonta riepomista polvi sanan kirjoittaminen, jokusen kerran siittä on juttua
tullut väännettyä !
Alkaa vähitellen tuntumaan siltä, että mun juoksuharrastukseni alkaa olemaan taputeltu...
Harmittaa äärettömästi, jos näin olisi. Maratonilla olis varmasti vielä löysiä ja 100K kisailu kiinnostais kovasti.

Tämä juttukin loppuu nyt töksähtäen tähän.