keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Rapatessa roiskuu

Ilmatieteenlaitoksen meteorologi vakuutti ja vannoi, että iltapäivällä sataa vettä.
Ja koska aamulla oli niiiin hieno keli ja tiestökin aavistuksen kohmeessa, ajattelin, ihan ite, että
käyn heittään pyörällä lenkin, kun nyt noi soraosuudetkin olis vielä kovapohjaisia

Useasti käy pyöräillessä sil viissiin, että tulee mentyä turhan kovilla tehoilla. Siksipä taas keskityin
alkumatkasta pitämään noita tehoja alhaalla. Mikäs siinä oli rullatessa lähes kuivaa kestopäällystettä.
Paikalliset tietää lukonmäentien, muille kerrottakoon että se on semmonen sorkkutienpätkä, josta löytyy
pari nautinnollista nyppyä.
Kun pääsin ko tielle, totesin että se on jo ehtinyt lämpiäämään aika pehmeeksi, semmoista märkää mössöö
koko ura.
Kylläpä se kura sitten lensikin, hampaat narsku vaan sontaa, kun mä väänsin hampaat irvessä meneen sitä
kuraränniä !
Enpä sitten muutaman metrin jälkeen enää viitsinyt niitä lätäköitä väistellä...
Lukonmäentieltä käännyin takaisin kivilkylää kohden ja sieltä sitten taas kotiop päin.

30.4 kilsaa ja 1:26:50. 146/178 on lenkin tunnusluvut.
Ja jotta homma aukeaa paremmin laitetaan taas pari liitettä tykö. Silvuplee... sano.



Sitten tommonen vielä: NAKS !

Profiiili kuvan päivittelen kohta kans uusiksi, sitä odotellessa hiljentykäämme !

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Divine body ; )

Nyt kun aamupäivästä on tuota joutoaikaa tarjolla, niin päätimme vaimon kanssa käyttää ajan hyödyksi ja suuntasimme kuntosalille.
Piti ekaks mennä pyörillä, mutta kun taivaalta lätki räntää tulemaan niin päädyimme helppoon ratkaisuun ja menimme urheiluautolla.

Eipä ole juuri aiemmin tullut rautoja salilla rytkyteltyä, ei oikeestaan nytkään, niillä laittteilla jumalallisia kehojamme piinasimme.
Koska ei niillä pyörillä tultu, niin alkulämppärit oli tehtävä paikanpäällä.
Vaimo valitsi rossreinerin ja minä soutuerkometrin. Kymmenessä minuutissa pääsin 2300m. vitosen vastuksella.
Siinä samalla tuli pähkäiltyä sitä Pirkan soutua, jos se 35 kilsaa tuntuu koko matkan samalta, niin noutaja tulee.
No ei se kyllä tunnu. Parisoutuna kuitenkin se mennään, jolloin toinen pääsee välillä huiliin ja pitämään perää.
Kirkkoveneellä olen sen joskus temponut ( en siis yksin, oli siellä 12 muutakin ) silloin se tuntui eniten hiertymänä siellä mihin päivä ei paista...

No joo, aika monipuolisesti sitten niitä härveleitä käyteltiin, ehkä hitusen enemmän painotin noita polvia tukevia lihakkeita.
Hauskaakin se kyllä oli! Tuo paikka on tossa kanavan varrella joten sieltä on komiat maisemata ihailtavana.
Ehkäpä sitä vois kuukausikorttia harkita, jos sen parikertaa viikossa kävis, niin kortin osto jo kannattais.
Vielä kun maksuksi kelpaa orjuuttajan sponssaamat liikuntasetelit.

Nyt jo tuntee omassa henkilökohtaisessa kehossaan, että jotain on tullut tehtyä!
No ehkäpä ehtoolla pitäis hieman venyä, muuten menee paaliin koko jätkä.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Hiiriä ja juoksijoita

Aika hyvin on noi pyörätiet jo sulaneet. Varjopaikoissa vielä loskaa, hiekkatiet myös vähäisemmän käytön ja kunnossapidon vuoksi lumiset.
Siksipä kävin pyörällä heittämässä uukkarit kivikylän  puolella. Polvi tuntui jopa paremmalta kuin toi "terve" polvi.
Kokeilusta rohkaistuneena päätin tänään käydä tapailemassa hieman juoksua.
Alkuun kilsan verran reipasta kävelyä ja parikymmentä metriä juoksua, mutta sev verran tuntuu häijyltä polvessa, etten uskaltanut enempää kokeilla.
Kävin kuitenkin kävellen kääntämässä parin kilsan päässä. Luntakin taas alkoi paluumatkalla vihmoileen, josko tämä talvi vielä jatkuis ja pääsis vielä terveellä jalalla hiihteleen !?  ;)

Vähän kyllä harmittaa ettei juokseen pysty, mieli kyllä tekis.
No mielli ny tekee paljon muutakin...
Pystyyhän tässä pyöräileen ja käveleen kuitenkin !

Onpa ollut nyt saikussa aikaa lueskella. Tollanen Hartsan ja kumppaneiden hiihtokirja tuli luettua sekä John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä.
Varsin mieluista luettavaa molemmat. Suosittelen.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Toipumista.

Aika hyvin lähtenyt tämä toipuminen käyntiin. Kepit on jo lentänyt nurkkaan eikä mitään kipulääkitystä ole tarpeen käyttää.
Tänään kävin tuossa harjulla käppäilemässä, kokeilemassa mitä se jalka tykkää epätasaisesta alustasta, mutta eihän se ole moksiskaan.
Kunhan vähän tiestö sulaa niin aloitan ton fillaroinnin, silleen iisisti, ei mitään kevään loskarapapaskalenkkejä maastossa.

Niin, ne löysi nyt siittä kierukasta käsittääkseni jonkun halkeaman, lapussa lukee:
Mediaali kierukan takasarvialueella hapsuuntunut reunus ja nyt koukulla testaten reunus avautuu lamellaarisesti parin sentin matkalla. Suleltaa jkv. kierukkainsertiossa myös kierukan sisään. ei tule paracapsulaarialueelle.
Nievelhöylällä nyt sitten siistitty tuo reunus lisäksi joku kudosprominenssi poistettu.... joops.

Eipä ny kummempaa odotellaan että tikit irtoo ja turvotus laskee, sitten vaan paanalle rassailemaan !

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Telakalle

Soittivat sairaalasta ja kertoivat, että perjantaille olis peruutuspaikka polvileikkaukseen.
Kävin jo antamassa näytteet labrassa ja huomenna pitäis sitten varmistella tarkempaa aikaa.
Sauvatkin pitäis muistaa hakea.
Vähän kaksijakoisin mielin sinne menen. Hiihtoahan toi on jotenkin kestänyt, mutta juoksua huonosti.
Toisaalta ensimmäisestä leikkauksesta on jo sev verran aikaa, että polven olisi pitänyt olla jo hyvän aikkaa
oireeton.
Keväthän tässä puskee päälle, joten kyllä sitä juoksuakin olis päästävä tekemään...
No olis sitten yksi asia pois päiväjärjestyksestä, niitä kun tuntuu kasaantuvan aina vaan lisää.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Reppuhiihto 2010

Näin runsaslumisena ja hienona talvena olisi ollut mitä otollisimmat olosuhteet harjoitella Pirkanhiihtoa varten.
Kovat pakkaset, pienet sairastelut ja vaivat vaan rikkoivat turhan hyvin harjoittelua.
Vielä kun kipinä hiihtoon syttyi vasta loppiaisena, niin ei niitä harjoituskilometrejä juuri ehtinyt kertyä.
Mutta kun vaimo suoriutui omasta hiihdostaan varsin helpon tuntuisesti ja sitten vielä yllytti reppuhiihtoon, niin olihan se sitten kokeiltava.
Ennakkoon hirvitti eniten toi mun polvi, sehän on edelleen hieman kipeytynyt juoksulenkkien jälkeen. Perinteisen hiihtoa se on jotenkin kestänyt, siksi uskaltauduin 90 kilometrin taipaleelle, tarkoituksena edetä hissukseen polven kanssa vuoropuhelua käyden.

Minkäänlaista tankkausta ei tullut tehtyä, tämä olisi ollut kyllä tarpeen, minkä tulin sitten myöhemmin karulla tavalla huomaamaan.

Herätys oli varsin aikaisin, varttia vailla viis kello helähti soimaan, siittä nopeat aamutoimet ja matkaan kohti Teivon ravirataa, mistä olisi sitten kuljetus lähtöpaikalle Niinisaloon.
Kauaa ei autoa tarvinnut odotellea ja perilläkin oltiin vähän yli kuusi. Ilmottautumiset ja tyhjennysharjoitukset kun oli tehty niin pääsin matkaan, muutamaa minuuttia vailla seitsemän.

Keli oli mitä hienoin, aurinko paistoi ja pakkasta Niinisalossa varsin maltillisesti n.-7º
Ladut vaan olivat jäiset ja karkeat, selkeesti liisterikeli, mutta minäpä lähdin matkaan teipeillä.... Väärä ratkaisu !
Ensimmäiset kuusi kilometriä kun oli hiihdetty, huomasin ettei toisessa sivakassa ei ollut pitoa lainkaan.
Vilkaisu pohjaan keroi että teippi oli sieltä täysin kaikonnut ja toisestakin lähes kokonaan.
Olin laittanut teippejä mahdollisimman lyhyelle matkalle jotta se ei luistoja kinnais. Mahdollinen pidon puute oli tarkoitus sitten hoitaa purkilla. Matkaan varasin Startin synteettistä +-2.sta ja Roden legendaarista jokakelin -1º - -3º superia. Tarkoitus oli myös ottaa porkkanaa mukaan, mutta en löytänyt sitä mistään.
No sitä +- 2.sta sitten hinkuttelin pohjaan paksut kerrokset ja sillä viissiin pääsi aina sen kymmenen kilsaa, jonka jälkeen oli voideltava uudelleen.
Toinen harmittava seikka liittyy sitten siihen tankkaukseen. Mun oli tarkoitus hoitaa nesteytys juomarepulla johon olin käynyt ostamassa uuden kahden litran juomapussin. No arvaahan sen kuinka kymmenen millin letkun käy talvipakkasella, jäähän veti...
Siinä sitten paineltiin yli 40 kilsaa puolenvälin ensimmäiselle huollolle ilman juotavaa. Yhden nutridrinkin ja hieman geelejä sain tosin sisuksiini, mutta ei niillä nestevajausta juuri paikata.

Nämä vastoinkäymiset heitti hetkeksi pahoja varjoja mielialaan, mutta sain onneksi itseäni niskasta kiinni ja päätin vapauttaa sisäisen optimistini.
Vauhti oli alusta alkaen samaa millä normilenkkini olen heittänyt. Ennakkoon kyllä olin ajatellut, että sellaista hyvin kevyttä vauhtia olisin lähtenyt liikkeelle, mutta eihän sitä malttanut.
Sykkeet oli kuitenkin hitusen matalammat mitä maratooneilla yleensä, niin en rassannut ajatuksella enempää mieltäni

Ensimmäisen kolmanneksen hiihtelin kokolailla itsekseni, mutta toisella kolmanneksella sain seuraa yhdestä ikipirkasta ja hänen nuoremmasta kaveristaan. Ajattelin että siinä vauhdissa olisi hyvä pysyä, niin ei sitten tule ajettua itseään aivan sippiin turhan aikaisin. Se oli viisautta !
Siinä puolenvälin jälkeen alkoi jo ensimmäisiä väsymyksen merkkejä hiipiä puseroon, mutta ei vielä mitään kummempaa.
Etukäteen jännitti ne muutamat laskut joista olin etukäteen kuullut. Mähän olen tosi huono laskeen mäkiä, kankea ja kömpelö kuin mikä !Vielä kun ne mäet oli jäisiä niin täytyy sanoa, että kyllä vähän hirvitti.
Yllättävän hyvin ne kuitenkin meni, auraamalla niin pitkään kuin mahdollista ja sitten kyyryssä polvet täristen ja silmät kiinni...

Rokkakosken nousutkaan ei tuntunut kyllä yhtään pahoilta, olin lisännyt pitoa juuri niitä ennen joten ei tarvinnut käsien varassa niitä roikkua.
Siinä 70 kilsan kohdalla sitten ilmoittelin vetoavuilleni, että lähden tästä hissukseen vauhtia kiristelemään, he jäivät vielä voitelemaan suksiaan, mikä olisi kyllä ollut myös viisautta.
Siellä soramontulla ennen maalia kun multa katosi pito sitten kokonaan, ajattelin että kyllä mä loppuun runnon vaikka mikä olis.
Huvitinpa itseäni vielä lopun jäisissä nousuissa heittämällä loikalle, turhaa riehumista, olishan sitä ollut matkaa, mihin voimat hukata.
Viimeiset kilsat oli kyllä todella roskaista latua, mutta se meni kun tiesi että kohta tää loppuu.
Niinhän se myös teki.
Maalissa toppasin kelloni aikaan 8:50:55. Tarkistuskortin vaihdoin mitaliin ja siittä painoin suoraan pukkariin istuskeleen.

Siinä sitten tuli istuttua varsin pitkä tovi, tuntui ettei jätkä ole ihan kuosissa.
Onneksi siinä mukana raiatussa repussa oli nyt sitä nestettä tarjolla, letkukin oli jo suvainnut sulaa joten sain nestevajetta siinä paikatuksi. Olo koheni ja uskaltauduin saunaan.
Siinä omaa ylivertaisuutta ihastellessani siihen viereen tuli äijänkäppänä. Muut saunojat häntä sitten onnittelemaan ja onnittelujen syykin selvisi. 40. Pirkanhiihto takana !!! RESPECT !!!!
Jos jokaiseen pirkkaan tästä etiäp päin osallistuisin, niin 80 vuotiaana olis sama määrä kasassa, jos edes hengissä olis silloin !

Varsin hyvät fiilikset jäi. Liukas keli auttoi kyllä varmasti. Toisaalta valmistautuminen olisi voinut olla parempi kuten myös hiihdon aikainen huolto, nyt siis sitä puolenvälin huoltoa ja yhtä ylimääräistä huoltoa lukuun ottamatta oli homma omalla vastuulla.
Keskisykkeeksi muuten tuli nyt 156 ja maksimiksi 183

Tämä reppuhiihto lasketaan myös mukaan Pirkankierrokseen, jos sellaista yrittäis. Seuraavana siis pyöräily.
Kaipa sitä täytyy yrittää jos toi polvi vaan antaa siihen luvan.
Tämän rasituksen se otti suht hyvin, aamulla tosin jäykkä ja turvoksissa, mutta ei enää sitä seuraavana aamuna.

Lihaksisto muutenkin varsin OK toisin kuin yleensä pidempien juoksujen jälkeen.
Ens vuonna vaan enemmän kuin parisataa kilsaa ennen Pirkkaa, niin hyvä tulee !?



Semmosta käppyrää !

Tieto     Arvo     Yksikkö  
Valinnan kesto    8:50:45       
Tallennusväli    15    s  
Juoksuindeksi    57       
             
Energiankulutus    7695    kcal  
Sykesumma    82836    lyöntiä  
Palautuma    -12    lyöntiä  
Syke min    111    bpm  
Syke keskiarvo    156    bpm  
Syke max    183    bpm  
Keskihajonta    12,9    bpm  
             
Minimi Vauhti    600:00    min/km  
Keskiarvo Vauhti    5:21    min/km  
Maksimi Vauhti    0:58    min/km  
Matka     87,6    km  
             
Korkeus min     33    m  
Korkeus keskiarvo     96    m  
Korkeus max     149    m  
Noususumma    725    m  
Laskeuduttu matka    685    m  
Laskut    2       
Nousu %    0,1    %  
Nousu tunnissa    82    m/h