tiistai 26. tammikuuta 2010

Kuuraparta

Kovasti on taas pakkanen koetellut reenejä. Maanantaina oli sen 20º pakkasta ja tänäänkin 19.
No eipä annetan sen haitiata. Eilen lähdin juoksentelemaan kympin lenkkiä, sellaista helppoa juoksua, tarkoituksena ottaa iisisti kun on hiihdot ollut tässä sellaisia reippaan puoleisia.
Menomatka olikin todella kevyttä ja yllättäen taas hyvävauhtista meininkiä. Oisko ollut jotain 6.10/km. pintaan ja sykkeet varmasti alle 135ppm.
Sitten vähän ennen puoltaväliä tuli yksi tuttu vastaan, sen jälkeen alkoikin vauhti kiihtymään tuonne 5.30.n kieppeille ja sykkeet oli jo PK.n ylärajan ja reippaan kieppeillä.
Kaveri tuntuu olevan tikissä, puhe soljui takeltelematta kun minä vaan vastailin joo, niin, hmmmp linjalla.
Matkaa tuli siis se kymppi ja aikaa meni 40s. yli tunnin. Avg sykkeissä jäi rauhallisen alun ansiosta 139 pintaan.(72% max)

Täänään sitten pääsin päivännäöllä tekeen yhdistelmäharjoituksen. Ensin hiihtelin 8.5 kilsaa ja heti perään juoksua n. 6.5 kyseistä matkayksikköä.
Kaikkiaan niitä yksikköjä tuli liki 15 ja aikaa mänt 1:26:18 avg paukahti 151.n tuntumaan.
Tuossa pellolla tahtoo sykkeet nousta kun latu on aika epätasainen ja ajetaan harvoin, siellä on sitten lunta paikoin kinnaamassa.
Mutta olipa todella hienoa päästä ulkoileen auringonpaisteeseen ja kipakkaan pakkaseen. Eikä noissa maisemissakaan mitään valittamista ole.
Meinasin kirjoittaa että maalissa, mutta laitankin jotta kotiin tulikin sitten tämännäköinen voipunut heppu.


sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Vko.3

Ma. Lepo

Ti. P Hiihto PK. 17.8 km. 1:36:28 (5.26/km) avg.141

Ke. Juoksu PK. 6 km. 37:34 (6.15/km) avg. 138

To. Lepo

Pe. P Hiihto Reipas 15 km. 1:18:03 (5:14/km) avg. 154
- Pellolla otsalampun kanssa. Aika nihkeetä.

La. PK Juoksu 9.3 km. 1:02:05 (6.40/km) avg. 137
- Rapolanharjulla auringonlaskua ihastelemassa, pari pitstoppia lenkillä (sis. aikaan)

Su. P Hiihto Reipas 13.2 km.1:01:19 (4.38/km) avg. 154
- Eipä ollut rentoudesta tietoakaan, sukset lipsui...

Viikkoon juoksua vaivaiset 15.3km. Hiihtoa 46 km.
- Välimallin viikko.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Vko.2

Ma. Hiihto (P) PK 9.8 km

Ti. Lepo

Ke. Juoksu PK 6 km. 38:19 (6.22/km) avg.141
- i 56
- Onnetonta meininkiä

To. Hiihto (P) PK 12.5 km. 1:03:11 (5.04/km) avg.141

Pe. Juoksu PK 10 km. 1:03:10 (6.17/km) avg.143
- i 57
- No joo...

La. Juoksu VK (reipas) 8.4 km. 43:06 (5.05/km) avg.160
- Speksit sisältää myös loppu verran 1.4 km, en jaksa sitä erotella...

Su. Hiihto (P) PK 21.5 km. 1:50:43 (5.10/km) avg. 147
- Hiihdossa ei liki pari tuntia tunnu juuri missään, juoksussa olis puutunut lopussa...hmmm.

Viikkoon juoksua 24.4 km. Hiihtoa 43.8 km. Liikuntaa yhteensä 6h. 7min.

torstai 14. tammikuuta 2010

Niiloilua

Naperot kouluun ja eskariin, mummi kyytiin ja vaimon kanssa hiihteleen tuonne pohjoispuolelle kaupunkia.
Imankosteus sai vilunväreet kulkemaan kehossa, vaikka pakkasta ei nyt niin paljoa ollutkaan.
Oli kiva kun ei tarvinnut yksin hiihdellä, vaimon vauhti on mulle just sopivaa. Olisin varmaan yksin hiihtäessä mennyt taas liian kovaa...
Me ollaan molemmat asuttu varhaisnuoruutemme just tuolla puolen kaupunkia, joten maasto oli varsin tuttua.
Paljon tuo seutu on kyllä muuttunut, soita on kuivunut ja metsää on kasvanut sinne missä ennen oli vain näreitä.
Oisko ne jopa lyhentäneet alamäkiä ja siirtäneet sen vastaavan maamassan ylämäkien päälle ;)
Ainakin siellä on tasoitettu kunnolla pohjat ja myös levennetty baanaa, jotta siellä pääsee ajamaan reitin isolla kissalla. Kyllä vapaan menijöiden ny kelpaa !

Myöt ollaan sev verran vanhoollisia, jotta ihan vaan pertsaa lykimme menemään, sopiihan se paremmin juoksijalle muutenkin.
Niih, eka kiekkan aikana oli peukalot umpisten jäässä, vasta toiselle lämpenivät. Taisi kylmyys niistä siirtyä tuulilaseihin koska menivät niin huuruun etten nähnyt muuta kuin vaimon kapeat... suksenpäät.

Pari kierrosta mentiin keskimäärin viiden minsan vauhtia. PK.lla pysyttiin aika mukavasti.
Matkaa tuli 12.5 kilsaa ja aikaa meni 1:03:11
Kyllä osas luonto olla sitten viileen kaunis, eipä tiedä etelän pojjaat mitä missaavat !
Onhan sielläkin ollut nyt lunta, mutta eipä näytä lumitykky yhtä kauniilta lehtipuissa kuin suomalaisessa havupuussa ! NIIH !!! Eikä siellä ole kuuraa joka tekee kaikesta taianomaista.

Onpa tässä taas herännyt hieman levottomia ajatuksia, nyt kun tää hiihtely tuntuu maittavan. Mitä jos vaikka osallistuis johonkin tapahtumaan. Pirkan hiihto olis kova juttu ! 90 kilsaa suksilla... Luulis menevän, kun juostenkin on pidempään menty.
Veikkaan että joku 6min/km vois olla sopiva vauhti, rauhallisesti kiiruhtamatta...
Matkassa on vaan pikku mutta, pitäis saada niitä kilsoja plakkariin sitä ennen.
Nythän kelit suosii, joten kaikki reenaamisen estävät syyt ovät tekosyitä.... taas tätä uhoa, katotaan ny kuinka äijän käy.

lauantai 9. tammikuuta 2010

Hirven hiihtoa, hirvenhiihtoa vai hirveetä hiihtoa.

Tuossa matkan päässä asustelee hemmo. Hemmolla on moottorikelkka ja nimi. Masa ajelee tuohon meidän takapelolle hyvää hyvyyttään ladut. Kelpaa siinä sitten lykkiä.
Päätinpä minäkin lähteä katsastamaan onko latu auki, vai onko pohjoinen puhaltanut urat umpeen.
Koska oli vielä valoisaa, ajattelin odotella hetken jotta pääsisin nauttimaan sinisestä hetkestä.
Kyllä kannatti, pakkas usvaa alkoi jo muodostumaan pellon ylle kun survaisin sauvat hankeen.
Kerrassaan hieno keli ja komeat maisemat. Pakkasta taisi olla parikymmentä astetta, mutta tuulta ei juuri nimeksikään.
Ihan hissukseen lähdin sivakoimaan, nauttimaan tummuvasta tienoosta.

Kolmisen kilometriä hiihdettyäni alkoi jo olemaan sev verran pimeää, että ajovalot oli kytkettävä päälle.
Se vasta hauskaa olikin, yksinäinen valoläikkä mutkitteli pitkin ojanpieliä ja teiden reunustoja, missään ei näkynyt eikä kuulunut mitään. Usva vain pudottautui yhä alemmas verhoten horisontin huomaansa.

Eläviä eikä kyllä kuolleitakaan matkan aikana näkynyt, jälkiä kyllä. Yhdet jäljet poikkesivat muista, lähes puolentoistametrin välein etenevät painaumat kulkivat ladun yli suoraan kohti metsää. Olisko ollut joku kookkaampi sarvipää joka siittä on pyyhältänyt?
Minä, hirvenhiihtäjien verta suonissani katselin kunnioittavasti niitä jälkiä. Tässä hangessa ja ilmeisellä vauhdilla, vastaavanlainen harppominen veisi hengen.

Kummasti tuo pimeässä eteneminen vaikeuttaa tasapainoa, kun ei niitä kiintopisteitä niin helposti ole saatuvilla.
Vauhti, tai ainakin puuskutus alkoi pikkuhiljaa lisääntymään. Samaa tahtia kun hiihtäjä alkoi väsymään alkoi myös onneksi koti lähestymään, enhän mä nyt kaukana edes käynyt, mutta lähestyviä asumusten valoja tervehdin kiitollisena.

Ihan mukava lenkki ensimmäiseksi kerraksi. Jospa päivännäöllä sitten seuraavan kerran.
Niitä jälkiä kyllä ihmettelen vieläkin, toivon että olisinpa enemmän sukua hirvelle!  =)

Lopuksi tein vielä kuntopiiriä ja hyvät venyttelyt. Saunan jälkeen onkin nyt sitten aika raukea olo, pitäiskö vielä hieman meditoida ja suorittaa ruumiistairtaantumisharjoituksia...

maanantai 4. tammikuuta 2010

Möhnää

Aion nyt pitää bloggailusta taukoa, en tiedä vielä kuinka kauan. Lievästi alkanut häiritsemään juoksuun liittyvä ylimääräinen sälpe.
Jos tänne jotain tulee kirjoitettua, niin veikkaampa että se ei tule koskemaan juoksua, kuten ystäväni Santta minulle vinkkasi, voi sitä muustakin kirjoittaa.

En tosin tiedä kuinka kiinnostavaa se muu jorina sitten on... Kaippa sitä jotain aivomöhnän tuotosta vois lukijoiden niskaan kipata ? .... hmmph.