maanantai 26. lokakuuta 2009

Pidempää vetoa.

Paljastampa tässä nyt suuren, ennenkuulumattoman salaisuuden. Saattaa olla että tästä nousee vielä suuri kohu, mutta siittä huolimatta päätän tuoda sen nyt julki.

Olen ajatellut aloittaa harjoitteluni siten, että tässä vaiheessa kautta tehoharjoituksina toimii tasavauhtinen reipas sekä pitkät vedot alkaen 3000 m.stä.
TV pitenee tasaisesti, mutta pysyy varsin pitkään reippaana, joskus loppu keväästä se lyhenee aluksi hieman, mutta muuttuu kovaksi.
Vedot taasen pysyvät suunnilleen samoina, toisto määrä lisääntyy tosin hieman. Keväästä vetojen pituuden lyhenevät ja intensiteetti nousee.
Mullistavaa, indeed !

Koska en vielä ole kummoisessakaan kunnossa teen tovin noita vetoja, ikään kuin totutellen, paritonnisina. Niin myös tänään:

Vr 2 km. + 3 x 2000 m./2 min. + Vr 2km
  • Veto 1. 10:15 avg.158 5.09/km
  • Veto 2. 10:09 avg. 164 5.06/km
  • Veto 3. 10:03 avg.167 5.03/km
Aika tasaisena pysyi. Etenkin vetojen alussa joutui himmaileen että mopo ei karkailis.
Matkaa tuli 10.5 kilsaa ja aikaa mänt tunteroinen.
Hyvä fiilis jäi !

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Vko. 43

Ma. PK 7.9 km 51:16 (6.31) Avg 142
- i 55

Ti. MTB 28.4 km 1:35:44 (17.8) Avg. 150
- Polkujen metsästystä pimeässä.

Ke. Lepo

To. Kova 7 km. 36:26 (5.10) + Vr.t.
- Yht. 8.5 km. 46:51
- Tuntui rankalta.
- i 51

Pe. PK 10 km. 1:04:10 (6.25) Avg. 140
- Viimeinen puolisko hitusen kovempaa
- Edellinen harjoitus painoi jaloissa.
- i 58

La. Lepo

Su. Pitkä 20 km. 2:03:11 (6.09) Avg. 144
- Edellinen pitkä lenkki 17.5 kuluvaa vuotta.
- Olisi varmaan kehittävämpää juosta vielä vaikka vaan 18km.
- i58
- Ennen lenkkiä, kun olin sutassut nauhat kiinni, jäin omiin
mietteisiini. Niistä havahduttuani katsoin sykemittaria ja se näytti 53 ppm : )

Viikkoon 46.4 kilsaa juoksua 28.4 yksikköä MTB.tä
- Pyöräily jäi nyt kiireiden vuoksi vähemmälle.
- Juoksu tuntuu taas vaihteeksi mielekkäämmältä.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Karstanpolttoa

Torstaina siunaantui aikaa lyhyelle lenkille. Tuosta ajasta päätin ottaa kaiken irt ja hakea vähän ylärekisteriä ärsyttävää meininkiä.
Tuossa edellisessä jutussa on liitteenä kartta, tarkkasilmäiset löytää siittä Lotilan järven.
Sitä järveä kiertää pätkän matkaa hyväkuntoinen polku, sitä polkua tämä huonokuntoinen sitten rytyytteli menemään.
Aluksi painelin 4.45 vauhtia, mutta jo ennen paluuta jouduin hidastamaan vauhtia, että varmasti jaksaisin takaisinkin.
Kova vauhtiseksi tuo täytyy laittaa koska sykkeet oli pilvissä. Seitsemän kilsaa 36:26.n
Sykkeitä en kehtaa laittaa...
Yhteensä tuli 8.5 km. ajassa 46:51.

Meitin nuorimmainen lähti ekaa kertaa YU harkkoihin. Pikkasen tais jännittää, mutta hyvin se kuitenkin meni.
Vanhemmat nassikat jäi tälläkertaa kotiin lepäileen, koska tänään oli koulussa puoli coopperi.
Vanhempi juoksi edestakaisella reitillä 1390, parannusta viime vuotiseen 50m.
Keskimmäisellä oli eka kerta ja tulokseksi 1200m.
Eiköhän ne ihan hyvin menny.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Valkeakoski E


Ehtoolla kävin vielä koluamassa oheisesta kartasta tuota polkua, joka päätyy Huittulasta Kaapelintielle.
Hieman epätoivoista touhua kun siellä oli sitä mettää kaadettu oikein urakalla.
Yksi moton jälki olis kulkenut liki oikeaa reittiä, mutta jotenkin usko loppui kesken.
Lähdin vielä Kaapelintien kautta etsimään samaista reittiä. Sieltähän se taas löytyi, mutta päätyi sinne hakkuuryteikköön. Koska pimeys alkoi jo olemaan aikamoinen niin päätin palata takaisin.
Eipä ole pimeällä, huonolla valaisimella kovin hauskaa rymytä metsässä.
Karhuja ja susia ei nyt täytynyt olla alati ravistelemassa aortasta ja nilkoista joten suht ajoissa pääsin vielä kotiinkin.
Matkaa näytii keryneen n.28 kilsaa ja aikaa meni 1:35:44. Keskituntinopeudeksi tuli siten liki 18 km/h.
Heti alkumatkasta sain lenkkiseuraa kun eräs fillarifoorumin kaveri polkas mut kiinni, yhdessä sitä polkua yritettiin löytää.
Kaveri oli tullut Viialasta joten taitaa mittarissa olla kotona hänellä liki 70 km, tai yli...

Eipä taas muuta. Valmistaudun viimeiseen yövuoroon ja lisään trackin tuosta reitistä.
Mox !

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Vko. 42

Ma. MTB+ Juoksu 22.54 + 5.6 / 1:10:58 + 30 min
- Yhteensä 28.14 km. 1:41:15 avg.149
- Pyöräily Korkiksen maastossa.

Ti. MTB 59.06 km. 3:03:52 (19.3km/h) 147/183
- Rutajärven lenkki, savontietä kolmostielle ja kylän kautta kotiin.
- Vähän turhan pitkä lenkki, lopussa reisiä alkoi poltteleen.

Ke. Lepo

To. PK 8 km. 52:30 (6.34/km) 142/155
- i 56

Pe. PK 10 km. 1:05:10 (6.30/km) 141/153
- i 56

La. Lepo

Su. PK 16.4 km. 1:44:50 (6.23/km) 140/173
- Lopussa rento 4.30 vauhtinen kiihdytys. 500m.
- i 59

Viikkoon MTB 81.5 km. 4 h. 15 min.+ Juoksu 40 km. 4 h. 12 min.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Juoksusetti

Nyt on sitten noita pihakalusteita mätkitty talvisuojaan. Aikamoinen ahtaaminen on, että kaikki saa taivasalta pois.
Puissa on niin paljon lehtiä jäljellä ettei vielä kannata haravoida, muuten into pinkeenä odottelen että pääsis huiskiin...
Talossa alkoi sitten akkavalta, kun isännänviirikin tuli laskettua.

No joo. Asiaan. Torstaina ja perjantaina oli tommonen juoskusetti. Kahdeksan ja kymmenen kilsan lenkit heitin.
Peruskestävyyden tiimoilla tässä häröillään, kovemmat reenit tulee tehtyä pyörällä.
Monesti kuulee puhuttavan, että nuo lajit haittaisivat toisiaan. Ainakaan itse en ole moista huomannut. Ovathan ne toisiltaan pois, mutta aina ei kaikkea voi saada.

Jep, tänään alkaa sitten yövuorot - blaah !

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Rutikselle

Eilen aamusella oli taas aikaa vähän pidemmälle reenisessiolle.
Jo useamman kerran on tehntyt mieli koluta noita Pirkanhölkän polkuja.
Ajattelin että Rutajärvellä vois käydä kääntymässä, siittä tulisi sellainen 40 kilsan lenkki.

Taisi lämpötila olla vielä kevyesti pakkasen puolella kun tuonne pohjoispuolelle suuntasin.
Pitkää kerrastoa sai jo sovitella päälle(alle), kauluri vielä viimalta suojaamaan sekä kypärän alle huivi. Alkumatkasta oli vähän vilu, mutta ekan vitosen jälkeen oli jo mukavan lämmin.
Päästyäni tuonne pohjoispuolen purulle totesin, että siellä maa oli aika vahvasti kuurassa, paikoin oli jopa kevyesti lunta hipsinyt polulle.

Toi Rutikselle meno on aika helppoa maastoa, ainakin teknisesti, fyysisesti siinä kyllä riittää haastetta kun suht pehmeitä / märkiä kohtia oli riittämiin.
Siellä järvenrannassa istuessa päätin että vois sitä polkua lähteä vielä etiäp päinkin katsomaan.
Siittä kun alusta muuttuu hieman juurakkoisemmaksi ja kivisemmäksi, ajattelin että olisi hyvää reeniä se.
Mahtuuhan siihen tietysti niitä mettäteitä, niillä sitten luukuttelin aika aktiivisesti, tarkoitus kun oli vielä töihin ehtiä iltavuoroon.
Siellä polkuosuudella olikin sitten aika kikkailua, pari terävää laskua joissa hieman jännitti, että kuinka äijän käy. Sitten pari terävää nousua, jotka päätyi johonkin töppäreeseen tai isoon kiveen.
Niissä nousuissa loppui keinot kesken, oli jalkauduttava.
Yhtään OTB.tä ei tullut, pari kertaa kyljelleen ja muuten vaan puihin nojailua...
Siellä Savontiellä sitten katselin kelloa, että töihin alkaa tuleen kiire, joten päätin mennä takaisin kolmostietä pitkin, aika tylsää oli sen röykytyksen jälkeen sitä ajella.
Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, etten välttämättä olis jaksanutkaan enää samaa reittiä takaisin.

Kotona oli sitten koko kuitti olo. Sportstrackeri ilmoitti matkaksi reilu 59 kilsaa ja ajaksi 3:03:52
Avg. syke oli 147.
Just ehdin suihkuun ja syömään puolikiloa herkullista maksalaatikkoa kun jo piti sinne töihin sännätä. Eipä ollut musta antamaan kapitalistille ihan täyttä työpanosta, mutta onneksi oli rauhallinen ehtoo.

Tänään lepo. Huomenna vois vaikka vähän hölkätä, ehkä.

maanantai 12. lokakuuta 2009

MTB + Juoksu

Sev verran reilusti oli tossa aamulla aikaa, että päätin tehdä yhdistelmäreenin.
Suunnaksi otin ton Korkeakankaan maaston, lähinnä sitä laskettelurinteen puolta oli tarkoitus koluta, siellä kun on makeita laskuja, kunhan ensin saa itsensä vintattua ylös.
Aika hyvin tollainen puru saa imettyä vauhtia pyörästä, muutenhan mä olisin ne nousut veivannut miten päin vaan.
Kyllä siinä laskun laella vähän alkoi sormet jarruja tapaileen kun lukas varoituskyltin.
No ei se ny niin paha oikeastaan ollu, jotenkin se suksilla tuntuu pahemmalta.
Pariin otteeseen kontakti kallioon kaikkosi, mutta pystyssä pysyttiin.

Takaisin tulin sitten pyörätietä, jottei sykkeet hakkais turhan korkealla, olihan vielä tarkoituksena hölkötellä hatuiks.
Pyörälenkille tuli mittaa 22.5 kilsaa ja aikaa meni 1:10:57
Juoksulle taasen 5.6 kilsaa ja puolituntia meni aikaa.
On se vaan aika metka tunne koivissa kun pyöräilyn jälkeen lähtee tapailemaan juoksua.
Laitanpa vielä ton Sports trackerin reitin TÄHÄN

perjantai 9. lokakuuta 2009

Merkillistä meininkiä

Aamuvuorot aiheuttaa yleensä sellaisen kevyen tokkuran joka pahenee päikkäreillä.
Tänään töiden jälkeen tuo olohuoneen permudankolmio imaisi minut syövereihinsä ja vapautti vasta kun likka kyseli jotain enkun tehtävistään.
Siinä pökissä sitten päätin, että ei tästä selvitä elävien kirjoihin ellei nyt heti ja samantien suunnata nokkaa tuonne pihalle.
Suunnattoman rikkaan mielikuvituksen omaavana päätin sitoa lenkkarit jalkaan ja lähteä lönkyttelemään.

Jalat painoi alusta asti ja juoksu tuntui jopa vastenmieliseltä. Siksi olinkin yllättynyt kun kotona totesin että kahdeksaan kilsaan meni aikaa "vain" 50:22 ja sykekkin pysyi avg.lla alle 140 (139)
ja se Polarin indeksi oli nyt 59.

Huomenna vois pitää levon, ainakin juoksun osalta. Pyörälenkille vois kyllä mennä, kattoo ny.
Niin ja kai ne talvirenkulat vois kohta jo vaihtaa !

tiistai 6. lokakuuta 2009

Kuningasajatus

Kävinpä sitten näyttämässä uudemman kerran tota urheiluautoa katsastussedälle, kun se inssi siihen on niin ihastunut.
Nyt on raidetangonpää vaihdettu ja kelpaa taas vuosi päästellä menemään.

Ehtoolla sain päähäni oikein kuningasajatuksen! Lähdin lenkille, ihan juosten.
Kymmenen kilsaa tilskin menemään. Menomatka sellasta PK.n yläraja meininkiä ja takas sitten sinne kynnysten väliin.
Tällä kertaa juoksu tuntui jotenkin kulkevankin. 1:01:10 tuli ulkoiltua sykkeetkin pysyi jotenkin aisoissa 145/162
Polari antoi indeksiksi 56. Tiedän ettei toi ind. ole kovin luetettava mittari, mutta kai se suuntaa antaa.

Huomenna alkaa sitten aamuvuorot...

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Pirkkaajat

Heräsin tänä aamuna vähän ennen seitsemää. Sade ropisi ikkunoihin ja tuuli tuiversi saaden antennin katolla vinkumaan.
Kellokin kohta herättäisi jotta ehtisin ajoissa Tehtaan kentälle, josta jo neljännenkymmenennen kerran startattaisiin Pirkanhölkkään ja kohti Tamperetta.
Siinä sängyssä maaten tuijottelin kattopaneleiden oksaisia kuvioita ja pohdin olenko minä siellä viivalla starttaamassa muiden urhoollisten sankareiden muassa.
Kestäisikö polvi perille asti ?
Kummempia oireita ei polvessa ole ollut, mutta enpä niitä kyllä enää siihen haluakkaan!
Sain itseni ylipuhuttua ja päätin etten ota mitään riskejä. Tässä on kuitenkin jo yksi kausi pilalla joten tulevan pilaaminen tässä vaiheessa olisi idiootin puuhaa. (Tuttua touhua siis...)

Koska olin jo hereillä ja muut vielä nukkua tuhisivat, niin päätin lähteä katsomaan pirkkaajia.
Filoreppu selkään ja sotkottamaan kohti kivikylää. Olin Koskissa juuri kun lähtö oli tapahtunut.
Reilu kaksituhatta onnellista siinä paineli ylväin askelin kohti vääjäämätöntä väsymystä, kohti autuutta, kohti jotain josta minä jään nyt paitsi... JUOSKAA !!!
Ahvenisjärven tielle poljin katsomaan kuinka itsensä lämpimäksi juosseet siemailivat tarpeellisia virvokkeita. Hyvässä vauhdissa näytti liuta tuttuja etenevän. Tulipa siinä pohdittua, että tuossa minäkin nyt juoksisin, tuolle hävisin viimekerralla, tuon kyllä voittaisin.... TURHUUS !
Sinne metsän siimekseen katosivat onnelliset.
Minä pistin pientä pykälään ja jatkoin matkaani mutkitellen kotia kohden.

Poikkesinpa vielä ottamassa ne pari valokuvaa sieltä polkureitiltä josta aiemmin mainitsin.
Totesin samalla, ettei se kyllä ole ainakaan minun taidoilla poljettavissa.
Ne kuvat näkyy tuolta Sports trackerilta kuten myös koko reitti. Se aika ei pidä paikkaansa koska aika juoksi myös silloin kun olin parkissa siellä hölkkäreitin varrella.

2:21:41 näyttäis olevan käytetty aika ja matkaa kertyi 38.7km avg syke 150 !

perjantai 2. lokakuuta 2009

Hämärää

Aika ehtooseen jäi mun lenkkini tällä päivällä, pimeätäkin jo alkoi olemaan.
Muistelin että viime talvena tein pyörälenkkejä otsavalaisimen kanssa. Sitäpä yritin nytkin viritellä ton kypärän kanssa, mutta eihän se oikein onnistunut.
Valoja tossa pyörässä itsessään ei vielä ole joten pimeenä sitten lähdin liikenteeseen. Shame on me!
15 kilsaa ehdin sotkea menemään ja aikaa meni 40 minsaa. 22.6km/h oli siten keskinopeus ja sykkeet avg.152 !!!

Palatakseni vielä tohon valo hommaan, ei oikein kunnollista valaisinta ole löytynyt näistä lähikaupoista. Ovat kaikki jotain Airamin pyäräileville ledvalaisimia.
Tilaamalla tietysti sais, mutta 80€ hinta hirvittää, mun investointi kiintiö taitaa muutenkin olla jo ylittynyt joten vaimolle ei uskalla edes vihjasta.
Pitkän sentin säästäis jos osais tehdä komponenteista itse, mutta kun ei ole niitä taitoja suotu.
Laitanpa huvikseni tähän linkin fillarilehden foorumin keskusteluun aiheesta jos jotain kiinnostaa.
Links Mä en ainakaan välillä tajua mithän mistä siellä puhutaan...

torstai 1. lokakuuta 2009

Felt Q820

Vaikka on tuo maantiepyörä projekti vielä pahasti kesken ja rahut vois varmasti sijoittaa fiksumminkin, niin enpä taas vaan mitään itselleni voinut.
Tuolla seppolassa oli myynti-ilmoitus otsikon mukaisesta pyörästä ja kun hinta oli mielestäni enemmän kuin kohdallaan niin joku päässä vaan napsahti.
Haettavahan se oli pois kuleksimasta.
Nyt sitten olen onnellinen maastopyörän omistaja. Minun mittapuulla arvioituna vielä varsin hyvätasoisen sellaisen.

Mulla oli joskus 12 vuotta sitten Scotin joku markettimaasturi, ei siittä oikein MTB fillariksi voinut kutsua.

Jonkun lenkin sillä kuitenkin tein tuonne Pirkanhölkän reittien suuntaan.
Yksi lenkki jäi sattuneista syistä tosi hyvin mieleen. Laskettelin sellaista avokalliopolkua, mistä sai tosi hyvät vauhdit. Polku muuttui kohta soratieksi jossa leveyttä piisas jotta mutkatkin pystyi ajamaan vauhdilla.
Yhdessä mutkassa oli vedetty ojasta ojaan sellainen teräsputki, jonka harja oli jäänyt tien pintaan näkyville.
Arvaahan sen kuinka mutkassa käy kun pito lähtee takarenkaan alta.
Siinä jorpakko rytisi tovin kun meikäläinen teki hallitsemattoman pakkolaskun saniaisten sekaan.
Muistan sen kuinka heti en muistanut mitään mitä oli tapahtunut. Sitten siinä selällään maatessa kun ihastelin ylläni taivasta kurkottelevia kuusia, alkoi vaan naurattaan ihan poskettomasti.
Varmaan joku stressin purkureaktio. Sitten kun nousin siittä ylös, niin jalat tärisi ihan simona.
Onneksi jätkä ja pyörä oli ehjiä. Vaikka siinä olis voinut huonostikkin käydä, niin kuitenkin siittä reissusta ja maastopyöräilystä jäi mukavat fiilikset.
Nythän sitä sitten on mahdollisuus metsästellä noita kokemuksia lisää.
Tällä kertaa täytyy kuitenkin pitää joku tolkku (ja kypärä) päässä.

Täytynee pysytellä purtsilla ja metsäautoteillä niin säilyy paikat ehjinä.

Niih ja työmatkapyöräilykin saa nyt kummasti uutta virtaa!