keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Satunnaista

Eipä ota nyt se koristekaivo edetäkseen, toi rimalaudoitus aiheuttaa sen luukun saranointiin pientä pohdittavaa... Hankalaa on se.
Nyt on aamuvuorot takana ja huomenna vapaata. Ehkäpä huomenna sen kaivon sais sitten valmiiksi; PAINEITA !
Oikeastaan ei mitään kummempaa ole tapahtunut, huomenna on vanhemmilla lapsilla sitten se coopperin testi, jännityksellä odotan osaako ne raastaa itsestään kaiken mäelle...

Aika satunnaiseksi jää nää mun juoksut nyt, eilen tosin kävin vähän läpsyttelemässä.
Sunnuntain lenkistä oli polvi vielä arka, mutta ekan kilsan jälkeen se sev verran vertyi, että sen kuus kilsaa sai mentyä. Tänään se olikin sitten turvonnut hieman enemmän. Ajattelin ennen saunaa kokeilla tuplaa tai kuittia ja painua lenkille katsoon kuinka käy.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Viikonloppuna

Käytiin tekemässä nopea täsmäisku Pohjalle. Tarkennettuna Fiskarssin ruukinaluetta oltiin ihmettelemässä.
Matkaan meni vähän yli pari tuntia, eli lapsiperheen kipurajoilla liikuttiin. Onneksi osattiin perille melkein sukkana, kunhan ensin saatiin määränpään sijainnista vahvistus liki paikalliselta juoksija suuruudelta.
Aika pieni paikkahan tuo on, mutta hyin viihtyisä. Kaikel laista pikku putiikkia vieri vieressä, eli naisväelle varsin mieluisa paikka.
Ainakin meitin naisimmeinen viihtyy kun vaan on purkkeja ja purnukoita tarjolla ihmeteltäväksi.
Raaseporin linnan rippeitä käytiin myös katsomassa, ihan kiva pikkulinnahan se on varmaan ollut.

Sunnuntaina poikettiin Tarjan kanssa asuntomessuilla. Kovin kauaa ei yhdessä ehditty kierteleen kun sen adjutantit usutti Häntä messujunaan ja me taas jatkoimme siittä kävellen.
Oltiin siinä just lompsimassa Mika Kallion tupareihin kun Sedu pyyteli tekstarilla Onnelaan katsomaan sen kanssa isolta skriiniltä sitä Shaissensnitselin osakilpailua. Vähän oikeastaan rasittavaa kun se sillain pyrkii mun kaveriks, mutta eihän sitä nyt suoraan Valkeakosken omistajaa sillain kehtaa torjua...
Joo Mikan kämppä oli ihan OK, ei mitään yltiösuureellista. Poutiaisen Tanttukin oli ehtinyt tuomaan omat tuliaisensa, me nyt ei sitten viety mitään.

Lenkilläkin kävin sunnuntai ehtoolla, hissukseen kuus kilsaa. Ihan suht hyvin meni, nyt on kyllä pientä arkuutta jalassa, mutta jos toi sade tuosta taukoaa niin vois kokeilla jos vaikka saman moisen lenkuran kävis lompsiin.

Siinäpä sitä taas vähäks aikaa.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Antiraastoa

Päivät kuluu, lasken niitä...
Ei kertakaikkiaan mitään ole tullut tehtyä. Polvi antaa lenkin jälkeisenä päivänä ymmärtää, että rajoita jätkä riemuas.
No minähän rajoittelen. Tuota keskikehoa on tullut rakennettua, vähän niinkun kahdella eri toisensa kumoavalla tyylillä. Se mukavampi tapa vaan taitaa olla jo voitolla ;)

En nyt ihan toimettomana ole ollut, sellaista koristekaivon tapaista olen tuossa värkkäillyt.
Jahka saan valmiiksi, niin laitan vaikka kuvan tänne, jos kehtaan.

Yleisurheilukisoissa ja reeneissä on lasten kanssa kierrelty. Ihan kohtuudella on ne menneet, ainakin yritystä on ollut.

Siinäpä taas katkelmia tapahtuneista, taidanpa painua tonne "verstaalle" kikertämään...

Möttis !

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Wounded knee on track

Tässä toimettomuuttani harmitellessa olen tehnyt kerran päivässä noita sisempiä keskikehon lihaksia tukevia treenejä. Lähinnä staattisia pitoja.
Runner's World - lehdessä on näistä hyviä videon pätkiä.
Noitahan mun pitäis tehdä ja paljon, kun kerran tuo selkä on niin arka prakaamaan.

Tänään tosin sitten ton midcore- session jälkeen totesin ettei selkä enää niin jumissa olekkaan, joten päätin kävästä kokeilemassa jotain juoksun tapaista.
Viisi kilsaa hölköttelin tossa pyörätiellä, ihan OK.lta tuntui, ei mitään kummempaa, polvikaan ei vihoitellut.
Olis hienoa jos toi nyt kestäis vaikka sev verran että pääsis jonkin moiseen kuntoon ennen tähystystä.

Eilen oli taas YU.n viikkokisat. Tälläkertaa oltiin vaan poikain kera, kun meijän likka on kuumeessa.
Lajeina oli Eltsulla pituushyppy ja 400m. Lauri meni sitten tonnille, kolmiloikka ja keihäs ei innostanut.
Jahka tulee taas tuloksia, niin laitan tänne linkkiä.

Kolme yövuoroa vielä...

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Lääkäri...

... sanoi että tähystyksessä tää polvi sitten operoidaan. Poistavat todennäköisesti kierukasta tuon "häntä" osan kokonaan, ei mitään niittauksia siis.
Polven toiminnan kannalta tuo vamma on varsin edullisessa kohdassa ja veikkasi että toipuminen ei kauhean kauaa vie.
Hommassa vaan on sellainen mutka, että noilla poleilla on vissiin heinäkuussa lomat päällä, joten hoitoon pääsee jonosta riippuen sitten vasta elo- syyskuussa tai vieläkin myöhemmin...

Oli muuten hymyssä pitelemistä kun lääkäri sanoi että kyllä sillä juostakkin saa, kivun ja turvotuksen sallimissa puitteissa.
Enempää vahinkoa sille kun ei kuulemma voi aiheuttaa !

Kunhan saan ton selän taas kondikseen, niin lenkille mars !

Laitetaanpa vielä kuva polvesta. Repeämä ympäröity, oikealla oleva vaalea alue on tota turvotusta/ nestettä.


perjantai 3. heinäkuuta 2009

Ja päässäni soi hiljaa blues.

Jep. Tässä kahlataan kyllä nyt niin syvissä vesissä, etten kyllä muista koska viimeksi.
Olen ajoittain huomannut ajattelevani juttuja joissa pähkäilen asioita tyyliin: "Silloin kun olin juoksija" jne.
Sev verran kauan on tullut harrastettua juoksua, että se on juurtunut varsin syvälle minäkuvaani.
Nyt kun juoksu ei ole osana päivittäisiä rutiineja niin tuntuu kuin ei olisi oma itsensä alkuunkaan.
Nyt sitä yllättää itsensä muistelemasta, kuinka hienoa on juosta aamuvarhain, kun muut vielä nukkuvat. Kuinka hienoa on juosta pitkiä lenkkejä kun kaikki on kohdallaan ja juoksu on helppoa.
Kuinka hienoa on raastaa mäkiä ja tuntea kuinka voimat hiipuvat kehosta, mutta olet kuitenkin jaksanut enemmän kuin aiemmin.
Entäs ne fiilikset kotona lenkin jälkeen.
Kilpailut ja se yhteenkuuluvuuden tunne,...

No nyt minä istun tässä kotosalla, selkä kipeänä ja polvi turvoksissa sekä käsi ja toinen polvi asvaltti-ihottumalla, kyllä fiilis on hieno ! Not!!!

Tiedän, että vielä tästä noustaan, mutta jo etukäteen ottaa päähän kun tietää kuinka vaikeaa se alku tulee taas olemaan. Kunto on ehtinyt jo rapistumaan lökäpöksy hiphoppari gluesniffer- tasolle ja painoa alkaa kertymään...
Tietysti jotain aina vois tehdä, mutta sev verran pahasti on luovuttamismentaliteetti nyt päällänsä, ettei liiemmilti innosta mikään.

Perheen kanssa on kyllä nyt sitten tullut touhuttuta vaikka mitä. Viikon vietin lasten kanssa Keuruulla lomailemassa. Uitiin, pelattiin minigolffia ja tennistä, ynnä ohjattua toimintaa.
Tänäpä käytiin sitten Korkeasaaressa ja extemporee poikettiin vielä Porvoossa.
Porvoo on muuten mielestäni Suomen hienoin kaupunki, eihän se nyt mikään Valkeakoski ole mutta kuitenkin.

Viikonlopun yli pitäis vielä kärvistellä, niin sitten vois varata sitä aikaa lekurille, selviää sitten kuinka tämä homma tästä oikein etenee...

Jäitä poltellessa, Moron