lauantai 29. marraskuuta 2008

Kärvistelyä

Kovan homman sitä joutuu tekemään että pääsee takaisin edes siedettävään kuntoon.
Tässä on oikeastaan jo toinen viikko meneillään jonkin sortin harjoittelua, mutta aika syvällä rämpimistä tämä on.
Eka viikko meni ihan lyhkästen "kevyiden" lenkkien parissa. Tarkoittaa liki 7 min/km vauhteja tuollaisella 142avg.lla !
Tälle viikolle lähdin pitkälti samalla kaavalla, paitsi että lenkkeihin olen liittänyt loppuihin sellaisia avaavia vetoja.
Eilen tosin painelin hieman pidemmän pätkän reipasta, osin kovaakin vauhtia.
No tuo näkyikin sitten tänään hieman helpompana lenkkinä alempien sykkeiden muodossa.

No jos nyt vaikka vuoden loppuun mennessä pääsis jonkinmoiseen oikeeseen rytmiin käsiksi, kovin hauskaa olisi se.

torstai 20. marraskuuta 2008

Passi ja ...

Täänäänpä tuli pitkästä aikaa harrastettua työmatkajuoksua, tosin vain yhteen suuntaan ja se oli tälläkertaa takaisin päin.
Ilma oli ihan mahottoman komia, arska paisteli ja pakkasta sopivasti pari astetta.
Töistä tosin painelin ensin hammaslääkärin tuoliin lepäilemään, jotta sitten jaksais juosta himppeen.
Viimeksi kävin parivuotta sitten eikä silloinkaan ollut yhtään kraateria. Eli helpolla pääsin.
Vähän kävi mielessä ottaa syketietoa leegojen ronkinnasta, mutta enpä tohtinut.

Kivikylässä oli hienosti aurattu pyörätiet, mutta täällä muhukulmilla sai tarpoa ihan riittämiin...
Juoksu on vielä aika nihkeetä, enkkä siittä kehtaa sen enempää kertoa, jos vaikka joku juoksija erehtyy näitä lukemaan !

Ai niin ... hammasharja.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Syyskokous

Vierumäellä käytiin viettämässä Endurancen syyskokous, hienoa oli taas tavata vanhoja ja uusiakin tuttuja.
Tällä kertaa pääpaino oli enemmän yhdessä ololla, mikä sopikin mulle vallan mainiosti !
Osallistujia oli saapunut paikalle kiitettävä määrä, n. 40 osuu varmaan aika liki.

Kokouksen jälkeen syötiin seuran tarjoama illallinen. Sitten myöt saunottiin ja uitiin.

Ehtosella katseltiin vielä pp- esitys Outin vuorokaudenjuoksun MM- kilpailusta. (hänen itsensä pitämänä)

Voimistelusalissa, vielä ennen nukkumaan menoa ihmeteltiin ultrajuoksijoiden notkeutta !

Salissa oli sev verran kova ilmastointi sekä nukkuma-alusta, että ei tahtonut saada heti unenpäästä kiinni.

Tooosi virkeenä sitten sunnuntai aamuna suunnattiin aamupalalle ja tämän jälkeen lenkille.
Hieman epäilin ettei toi mun nilkka välttämättä kestä juoksemista, mutta kuinka hienoa onkaan olla väärässä !

Noin 15 kilsaa sain juostua hyvässä seurassa,( Leirillä on hienoa se, että vaikka olisi joutunut tyytymään kävelyyn, niin ykkösluokan suraa olisi siltikin ollut tarjolla !) eikä nilkka kipuillut ollenkaan ! SO HAPPY !!!
Sykkeet nyt oli mitä sattui, mutta hälläkössevväliä...

Menomatkalla tuli Toh.n kanssa juttua ensi kauden tavoitteista ja siittä missä niitä tavoitellaan.
Timo (hieno nimi !) kertoi että ens vuonna olis Lahdessa veteraanien MM- kisat ja siellä olis matkana myös maraton.
Meikä oliskin sitten jo M 40 sarjassa.
Tossa on vaan se että itseään sinne ei voi ilmoittaa, vaan se olis seuran homma. No kattoo ny.

Paljonpa olisi varmaan kerrottavaa leirin tiimoilta mutta eiköhän tässä ollut tärkeimmät.

Nys si vaan pitäs alkaa vähitellen tuo PK kauden suunnittelu ja toteutus, siittä sitten ehkä myöhemmin lisää.

tiistai 11. marraskuuta 2008

Lenkillä

No niin, nyt on sitten eka lenkki takana.
Se oli just niin vaikeeta kun vaan voi kuvitella !
Taukoahan tuli lähes neljä viikkoa...
Viisi kilsaa ja aikaa lähes 35 min. Sykkeet nippa nappa PK.n
puolella.

Törmäsin tässä muka hauskaan juutuubi pätkään, oikeasti tämä ei ole edes hauska:
Bumerang

tiistai 4. marraskuuta 2008

Surkuhupaisaa

Tänään oli eka päivä kun tunsin oloni suht hyväksi.
Niinpä ajattelin mennä pihalle hieman happea haukkaamaan ja siivoilemaan
kesän tavaroita vintille.
Ajattelin ettei ainakaan muutenkin vähäisellä käytöllä ollutta polkuautoa enää
kukaan kaipaa, joten vintille vaan !
Vintillä kiepautin auton muun röykkiöiksi kerääntyneen romun päälle, kun
sitten äkisti napsahti selässä.
Yläselässä, lapaluiden välissä tuntui halvaannuttava puukon isku.
Siellä minä sitten kärvistelin paikallani vartin verran kun en mihinkään päässyt.
Pikkuhiljaa kipushokki antoi sev verran myöten että pääsin alas ja sisälle ottamaan
visiopillerin sekä rentouttamaan selkää.

Hitto ! En ole likikään nelikmppinen ja alan jo hajoomaan atomeiksi.
Näitä selkä juttuja on ollut ennenkin, joten kyllä tämä tästä, ei vaan yhtään enempää
takapakkia kaipaisi !
Sairaslomaa en kehtaa ainakaan hakea, menen töihin vaikka kaksinkerroin...
Marttyyri.